United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keisari Maksimilian oli kerran Tyrolin maassa. Siellä on vaan korkeita vuoria, tavattoman korkeita vuoria, jotka ulottuvat aina pilveihin, jyrkkiä ja usein pystysuoranakin, varsin kuin seinä. Senvuoksi on heillä nimenä "Wand"; suomeksi seinä, niinkuin Rödgafveliakin Omherg'illä kutsutaan senvuoksi, että se on pystysuora kuni huoneen pääseinä.
Oli ollut sekin aika, jolloin tuolle hiljaiselle, vanhanpuoleiselle, vaatimattomalle virvoituksen pyytäjälle "Kirjo-hevossa" oli uskottu Hirmuhallituksen syvimpiä salaisuuksia, ja jolla oli oikeus millä hetkellä ja minä aikana tahansa käydä itse Maksimilian Robespierren puheilla.
Hm, minä olen lukenut paljon, sen saattaa uskoa, sanoi Berndt, pyhkäisten tukan otsaltansa; minä en tiedä mikä teitä huvittaisi. Hoo kaikki, kulta Berndt! sanoi Maria, ota yksi rusinarypäle, ne ovat oikeita sinirusinoita, sanoi äiti, jahka minä avaan kuorimantelin Göthildalle... Kas niin, ala nyt. Oletteko te kuulleet, alkoi Berndt, kertomusta keisari Maksimilian Martinswand'illa?
"Oli aamu: aurinko tuskin nousnunna, niin että se loisti kallioitten huipuille alhaalla laaksossa oli vielä pimeä kun keisari Maksimilian seurueneensa ratsasti metsän kautta, saapuaksensa vuoren korkeuteen.
Emme, emme, Berndt, kuinka se oli. Niin, nähkääs, monta sataa vuotta sitten oli Saksanmaalla keisari, nimeltä Maksimilian eli Maksi. Tuo on kaunis nimi, Maksi. Hän oli nuori, jalo ja rohkea herra, kaunis kuni päivä, ja oikea sankari istuessaan jalon ratsunsa selässä, puettuna haarniskaan ja sametti-kaapuun, joka kultapuuhkaisena liehui hartioilla, ja hänen päässänsä oli keisarillinen lakki.