Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
»Hall ja Musgrave?» virkkoi kreivi Menteith, katsahtaen seuralaistensa puoleen, »juuri ne samat miehet, joita me tahdoimme tavata.» »Minäpä soisin», sanoi Donald, »etten olisi koskaan saanut heitä nähdä näillä silmilläni; sillä he ovat tulleet syömään meidät pois talosta ja tilasta.» »Mitä, Donald», virkkoi kreivi Menteith, »ethän ennen ollut näin kitsas härkäpaistin ja oluen säästäjä.
Kreivi Menteith otti kääntyen pääpalvelijan puoleen kiiruusti puheeksi aineen, joka saattoi haihduttaa kaikki muistot äskeisestä melskeestä. »Herra kuuluu siis olevan vuorilla, Donald, ja pari englantilaista vierasta hänen kanssaan?» Ne ovat herra Miles Musgrave ja herra Kristoffer Hall, molemmat kotoisin Kumraikista, tai miksikä heidän maatansa sanottaneen.»
»Menetetty, menetetty», virkkoi Musgrave iloisesti; »omat hopeiset kynttilänjalkani ovat kaikki sulatetut ja ratsastavat par'aikaa hevosien selässä, ja soisinpa, että niiden hinnalla pestatut miehet olisivat edes puolta vertaa niin uskolliset kuin nämä. Sekää, herra», lisäsi hän, talonisännän puoleen kääntyen, »tässä on vetorahia.
Nostoväki ei suostunut marssimaan Skotlantiin ja nuo tirhokorvaiset Covenantilaiset ovat liian kovaa ainetta, että meidän ystävämme eteläisissä kreivikunnissa olisivat heihin pystyneet. Siitä syystä Musgrave ja minä, kuultuamme täällä olevan jotakin nielua hankkeissa, tulimme retkeilemään teidän kilt'ienne ja plaid'ienne seurassa, katsoen sitä hauskemmaksi kuin jouten istua kotona.»
Hänen muotonsa oli iloisempi kuin mitä olisi luullut siihen vahinkoon nähden, joka uhkasi hänen herransa kukkaroa ja kunniaa. »Herrat, pöytä on valmis, ja kynttilät palavat jo kynttilänjaloissaan,» lausui Donald, täydellä äänellä korottaen viimeisiä sanojaan. »Mitä saakelia hän tarkoittanee?» kysyi Musgrave kumppaniinsa katsahtaen.
»Onpa niinkin», vastasi ritari Giles Musgrave, antaen silmänsä luikahtaa kreivi Menteithistä Allaniin. »Emme voi marssia emmekä tapella, ei kulkea eteen- eikä taaksepäin muuten kuin että harppujen ruhtinattarella on siihen sanomista.» »Kalpojen ja kilpien ruhtinatar, sanoisin minä», lisäsi toinen englantilainen. »Sillä Montrosen rouvallakaan ei saattaisi olla kuninkaallisempaa passausta.
»Lienettehän, toivon ma, myös tuoneet aseita, miehiä sekä rahaa mukananne», sanoi Menteith hymyillen. »Ainoastaan parikymmentä sotamiestä, jotka jätimme viimeiseen alankolaiskylään», vastasi Musgrave, »ja vaivaa oli heitä niinkin kauas saadessa». »Ja mitä rahaan tulee», lisäsi hänen kumppaninsa, »niin toivomme vähän apua tältä ystävältämme, talon isännältä».
»Taikka», ehdotti herra Miles Musgrave, »jos tämä kunnioitettava soturi mieluummin tahtoo luovuttaa ratsunsa kohtuullisesta maksusta, niin helkkyy yksi osa hopeisia kynttilänjalkojani yhä vielä kukkarossani, josta kernaasti annan niiden muuttaa hänen taskuunsa.»
Ja suuri kunnia se tietysti olisikin minulle, jos jalo, kuninkaallensa uskollinen ritari, niinkuin herra Miles Musgrave, taikka arvoisa, vieraanvarainen päällikkö, niinkuin meidän kelpo isäntämme, silloin toimisivat testamenttini suorittajina.» Molemmat väittivät kiivaasti, ettei heillä ollut semmoisia tarkoituksia, ja vakuuttivat yhä edelleen olevan mahdotonta kulkea vuoriston polkuja ratsain.
Hän läksi, sanottuansa englantilaiselle sekä Angukselle jäähyväiset. He seisoivat vähän aikaa ääneti katsellen toinen toistansa silmiin ja purskahtivat sitten suureen honotukseen. »Sepä on mies», sanoi herra Miles Musgrave, »joka aina tietää tiensä maailman kautta!»
Päivän Sana
Muut Etsivät