Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Monta on multa jo riistänyt pois hän kuulua poikaa surmaan suistaen tai meren saariin kaupaten kauas. Kahtapa nytkin, kaupunkiin väen tultua turvaan, kaipaan, poissa nyt on Polydoros, on sorja Lykaon, saamani ruhtinatar-aviostani Laothoesta. Vankina jos ovat viel' elon ilmoill', irti ma heidät lunnahin ostan; on kultaa mull', on vaskea kyllin, Altes kuulupa myös kosolt' antoi tyttären myötä.
Ois sylitellä ja lempiä sun hyvä neitoa nuorta, sill' elon ilmoill' etp' ole kauan, vaan liki liikkuu kuolo jo kohdallas sekä salliman ankara valta. Nyt mua kuullos, sillä ma tuon sanan Zeulta, se tiedä! Syttynyt on viha taivaisten, yli muista hän itse närkästyy jo, kun laivain luo sinä riehuvin vimmoin Hektorin toit virumaan, et pois ole antanut lainkaan.
Muist' yli kaikkia pyysi ja kiihti Gerenian Nestor vanhempiin vetoellen, tuo tuki, neuvo akhaijein: "Ystävät, olkaa miehiä nyt, ett' ei ylenkatsois ihmiset muut, kukin muistaen, kuss' ovat vaimo ja lapset, myös vara, vauraus kaikk', isä, äitikin, vaalijat armaat, viel' elon ilmoill' astuen tai manan unta jo maaten.
Pelkää tahtoa taivaisten, mua sääli, Akhilleus! Taattoas aattele; murheisemp' on kohtalo mulla. Kärsiä sain, mitä ei elon ilmoill' ihminen kuunaan: poskeen poikani surmaajan minä kurkotin kättä!" Virkki, ja sankari sai halun itkeä, taattoa muistain, luotaan vanhuksen, kädest' ottain, työnsi hän hiljaa.
Virkki ja riensi jo pois Menelaos vaaleva joutuin, katseli kotkan laill' ylt'ympäri, jonka on silmät tarkimmat, sanotaan, seass' ilman lintujen kaikkein; silt' ei, vaikk' ylähällä se on, jänö kiitävä piile peittoon pensaston sakeankaan, vaan alas iskee syöksyen kotka ja koppoo sen, heti riistävi hengen: noin, Zeun-heimoinen Menelaos, loistavat silmäs joukkoon kumppanien joka suuntaan loit tähyellen, viel' elon ilmoill' eikö ne keksisi Nestorin poikaa.
Emmepä istua saa elon ilmoill', ystäväpiirist' eempänä, neuvoja suunnittain, sill' ankaran surman suu minut nieli jo, jolleka soi minut syntymä alttiiks; säättypä sullekin on, jumalainen Akhilleus, kuoloon vaipua Ilionin ikikuulujen muurien alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät