United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun ne luoksemme sai tulleheksi, iloa kuultavan ne näkyi kukin hohteessa kirkkaassa, mi niistä paistoi. Lukija, aattele, jos alku tämä ei jatkuis, kuinka sulia tuskallinen ois lisää tietämähän mielenkaipuu! Tajuat itsestäsi siis, mi kaiho minulla oli tila tietää noiden, jotk' oli eteheni ilmestyneet.
Etkö ole tänä yönä nukkunut? Eikö tuo miesriiviö ole antanut sinun nukkua? Mörkö hänet vieköön! CRESSIDA. Sanoinhan sen! Hält' aivot kolkutelkoot! Ken ovella on? Katso, setä hyvä! Takaisin, armas, tule kamariini! Hymyilet, niinkuin tarkoittaisin rumaa. TROILUS. Ha, ha! CRESSIDA. Erehdyt: semmoista en aattele. Tule sisään! En soisi, vaikka puolen Troiaa saisin, Ett' täällä sinut nähtäisiin.
Uskoin ma ennen ihmisten sukuun, nyt olen joutunut tähtien lukuun, jotka ei aattele, jotka ei tunne, kiertävät, muistamatta mistä ja kunne, kohta jo itsekin unhotan elon, jään vilun valtaan ja jäätävän pelon.
Mutta kun pilviennostaja Zeus näki Hektorin ylleen vyöttävän varjeet nuo jumalaisen Peleun poian, päätä hän synkkänä puisti ja haasteli noin sydämessään: "Onneton, kuoloas et sinä lainkaan aattele, vaikk' on luona jo loppusi; vaan tamineihin taivahisiinpa vyöttäyt sankarin kantamihin, jota säikkyvät muutkin.
Lähestyä heitä, se on mulle sama kuin kuulla ijäisen kadotukseni tuomion sen lempeän Jumalan ihanilta huulilta. Oi kuinka tuskallista! CLAUDIO. Mitä aattelen tästä? CANZIO. Aattele mitä tahdot, mutta niin on laita. CLAUDIO. Jos niin on laita, ettei löydy sulle lohdutusta täällä, niin turvaa sitten häneen, joka ei ketään heitä ulos.
Aattele, sull' yhä On emäntäsi; poikani pait sitä, Jok' auttaa sua; kuningasta vaadin Sua korottamaan, miksi itse mielit; Ja minä etupäässä, minä, joka Sua tähän kehoitin, min' olen paljon Sinulle velkaa. Kutsu naiseni. Sanani muista. Jos hän tuota maistaa, Jot' annoin hänelle, niin jää tuo nainen Rakastajansa välimiestä vaille, Ja, jos ei mieltään muuta, kohta itse Saa sitä maistaa.
Jatkuuko kosto vielä haudan taa? Kirottu konna, sinut vangitsen; Mua seuraa, tottele, sun täytyy kuolla. ROMEO. Niin täytyykin; siks tänne tulinkin. Nuor' urho, älä kiusaa toivotonta; Pakene! Noita kuolleit' aattele! Niit' etkö pelkää? Pyydän sua, älä Mua raivoon kiihoita ja päällen' uutta Luo synnin kuormaa! Mene! Jumal'auta, Sa mulle rakkaamp' olet itseäni, Sill' aseiss' olen itseäni vastaan.
Saapui niin pojan luo majasuojaan; siellä hän istui haikein huokauksin, sotakumppanit askarehillaan häärivät toimessaan, varatakseen maistuvan eineen; teurastettuna heill' oli villava, uhkea uuhi. Viereen istuutui emo korkea, poskea poian sormillaan silitellen näin sanan viihtävän virkkoi: "Poikani, oi, miten kauan noin surun katkeran annat kalvaa mieltäs, et unta, et ruokaa aattele lainkaan.
Sa haastelet kuin kypsymätön tyttö Ja kokematon moisiin vaaran toimiin. Luotatko noihin hänen merkkeihinsä? OPHELIA. En tiedä, isäni, mit' aatteleisin. POLONIUS. No kuule: aattele, ett' olet hupsu. Kun rahaks merkit luulet, vaikk' ei ole Ne täyttä kultaa. Tarkkaan tekos merki, Tai muuten jott'en pureksis näin kauan Tuot' yhtä sanaa tietää merkit pahaa.
Juur' nyt, kun sä voit, elä onnessa vain, ja aattele huomista sitten.» Keskustelu ja hälinä paisui yhä kovaäänisemmäksi, liikkeet ja elkeet kävivät vilkkaammiksi, laseja tyhjennettiin tiheämpään ja pian helähytettiin laulu uudelleen yhä innostuneimmin äänin.