Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta ainoastaan hetkisen hän niin mietti, siunaaman silmänräpäyksen vain. Aika riensi, hänen täytyi joutua. Taas äskeisen tuttavan luo. Hän ei ollut enää kotona. Siis muualle, toiseen taloon markan hakuun... Hiki valui päästä, kun hän astui tutkintoon. Mutta silloin hänellä jo olikin täydet rahat, ja helpotuksen huokauksin hän laski ne asianomaisen sihteerin kouraan.
Sillä sa kallehin oot, orjuuden kaivattu oot, sillä sun kruunus on ostettu vuossatain kärsimys-lunnain, ostettu on unelmin, hurmehin, huokauksin. Kaunis on elo, kuolema, Korkea, kasvojes eessä, helppoa nukkua on mullassa maan vapahan. Oi Vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla! Mies teki minut kerran armaalleen ja piirsi kolme sanaa kylkeheni.
Ma ajan hukkasin, nyt se mun hukkaa, Ja minust' on nyt lyömäkellon tehnyt; Minuutteja on mietteet, huokauksin Ne merkkii hetket silmän kellotauluun, Johonka viisarina sormi yhä Osoittaa, kuivaten ne kyynelistä. Se ääni, joka tuntimäärät kolkkaa, On sydäntäni lyöpä tuskan huuto. Huokaukset, tuskat, kyyneleet näin näyttää Minuutit, hetket, tunnit.
Saapui niin pojan luo majasuojaan; siellä hän istui haikein huokauksin, sotakumppanit askarehillaan häärivät toimessaan, varatakseen maistuvan eineen; teurastettuna heill' oli villava, uhkea uuhi. Viereen istuutui emo korkea, poskea poian sormillaan silitellen näin sanan viihtävän virkkoi: "Poikani, oi, miten kauan noin surun katkeran annat kalvaa mieltäs, et unta, et ruokaa aattele lainkaan.
Tekoni ei, vaan mit' en tehnyt, multa epäsi ikävöimäs Päivän ylvään, kun liian myöhään tuntemaan sen tulin. Alhaalla siell' on paikka, jota painaa yö vain, ei tuska; jossa vaikerrukset soi huudoin ei, vaan huokauksin haikein. Siell' asun syyttömien lasten kanssa, jotk' kuolon hammas ennen ehti purra kuin kaste heistä perisynnin pestä.
Kun aaltoin pauhua me pelkäämme, he tyynnä katsoo yli ärjy-veen, mi heidän jalkains' alla kuohuu, kuin se ois kevyt aalto vain; ei myrskyä he huomaa, meitä lyövää, hämmentävää; he tuskin avunhuutoamme kuulee, vaan meidän, lasten heikkoin, vähäisten, suo taivaat huokauksin, huudoin täyttää.
Ja aivan paarien takana käveli, orjattariensa parissa vainajan ainoa elossa oleva sukulainen paljain päin ja hajahapsin, kasvot marmorinkalpeina, mutta ryhdikkäänä ja rauhallisena; vain silloin tällöin, kun musiikin herättämä herkkä ajatus sai hänet erikoisesti tuntemaan surunsa taakan, hän peitti kasvonsa käsillään salatakseen kyynelensä; sillä hänen luonteensa ei ollut purkaa rajusti tuskaansa hurjin elein, raskain huokauksin, jotka ovat luonteenomaisia heikkotahtoisemmille.
Tekoni ei, vaan mit' en tehnyt, multa epäsi ikävöimäs Päivän ylvään, kun liian myöhään tuntemaan sen tulin. Alhaalla siell' on paikka, jota painaa yö vain, ei tuska; jossa vaikerrukset soi huudoin ei, vaan huokauksin haikein. Siell' asun syyttömien lasten kanssa, jotk' kuolon hammas ennen ehti purra kuin kaste heistä perisynnin pestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät