Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Heti kun katsoit, hylkäs taivas sun, Ja Hornan suu sinulle aukes! Hurskas sauva! Miksi, miksi. Sinut miekkaan vaihdoin pois! Pyhä tammi! Lehväis kieltä Jos en koskaan kuullut ois! Taivaan korkeus! Miks sinä Mulle satuit näkymään! Ota kruunus, ota, minä Sit' en kelpaa pitämään! Oi, ma avoinna näin taivaan, Autuaitten kasvot näin! Sentään maassa toivon' asuu, Taivas pois on mielestäin!
Mutta kerran koska iltahetkel Kuusen kruunus tähti uneksui, Mies oil lepoon käynyt, sydämmensä, Lemmenlämmin ennen, kylmä oil, Mutta hänen otsalt aamu paistoi, Hänen huulilt hymy taivaallinen.
Häntä vaivatkaa, Tulkaa, varjot, ja haihtukaa! MACBETH. Sa liiaks olet Banquon haamun lainen. Pois! Silmät multa kruunus syö! Ja tukkas, Sa toinen kruunupää, on samanmoinen, Ja samanmoinen kolmas! Häijyt velhot, Mit' on tää? Vielä neljäs! Sammu, silmä! Haa! Tuomiopäivähänkö tätä kestää? Viel' yksi? Seitsemäs? Oi, riittää, riittää!
OTHELLO. Jos se on se, JAGO. Jos se on se, tai jos se vaan on hänen, Siin' uusi todistus on muiden lisäks. OTHELLO. Jos tuhat henkeä sill' orjall' oisi! Yks liian pien' on, heikko kostolleni. Nyt näen, ett' on se totta! Katsos, Jago: Näin tyhmän lempen' ilmaan puhallan: Tuoss' on se mennyt! Nyt hornan ontost' ilmi, musta kosto! Oi, lempi, valtaistuimes ja kruunus Pois anna vihan hirmuvaltiaalle!
Minä näjin hänen kipeässä päässään minun ruhtinatar-kruununi kasvavan, ja jäin niin paikoilleni. Nyt olen minä päässyt pää-määrääni. Ruhtinattaren kipeä pää on viimeinkin kallistunut hautaan, ja minun kruununi on nyt valmis." "Niin, Klairon!" jatkoi hän ja kiirehti taas kuvastimen tykö. "Niin, Klairon! Sinun kruunus on valmis ja vielä tänä päivänä pitää sen kaunistamaan sinun arvokasta päätäs."
Sillä sa kallehin oot, orjuuden kaivattu oot, sillä sun kruunus on ostettu vuossatain kärsimys-lunnain, ostettu on unelmin, hurmehin, huokauksin. Kaunis on elo, kuolema, Korkea, kasvojes eessä, helppoa nukkua on mullassa maan vapahan. Oi Vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla! Mies teki minut kerran armaalleen ja piirsi kolme sanaa kylkeheni.
Miks, ruhtinatar, kruunus pois sa annat? Et ole enää täällä turvaton, et vaimo uskoton, mi kärsit, kannat, ja kerjäät suojaa armosuosion. Ei, niinkuin ennen, orjas Medon on ja valtakuntas Kypron kukkarannat.
MALCOLM. Sanokaa, moisest' onko kuninkaaksi? Te kuulitte mik' olen. MACDUFF. Kuninkaaksi? Ei elämäänkään, ei. Voi, kurja kansa, Jot' anastajan veriruoska sortaa, Voi, milloin taaskin nähnet riemupäiväs, Kosk' oikeakin kruunus perijä, Kirottun' oman tuomionsa kautta, Häväisee syntyään?
Oi terve sä laulun ruhtinas taas, nyt ottaos haltuusi kruunus ja maas, se kansa mi nukkui horros-unta, kun synnyit sä, kantelo vierelläsi, sun laulus nostama valtakunta nyt seisoo nuorra sun edessäsi: se vastalahjaksi lauluistas, sä Herran voideltu ruhtinas, nyt tarjoo laakeriseppeleen ja tien sun kansasi sydämeen.
Häväisty ristisi on pyhä kiilto, Liattu polvinauhas ritar'arvo, Ryövätty kruunus kuninkuuden loisto; Jos valan tahdot uskottavan tehdä, Johonkin vanno, jot' et häväissyt. RICHARD. No, maailmaan, ELISABETH. Se täynn' on ilkitöitäs. RICHARD. Isäni kuoloon, ELISABETH. Elosi sen tahras. RICHARD. No, itseeni, ELISABETH. Häväisit itse itses, RICHARD. Siis, Jumalaan, ELISABETH. Jumalan herja pahin.
Päivän Sana
Muut Etsivät