Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Olin onnellinen, kun luojassain näin taaton mä hellän ja rakkaan: hänen suojassaan kun lienen mä vain, heti vaikerruksista lakkaan. Vaan nyt on lapsi jo viisastunut, tuon unelman maailma vienyt, ihannett' en usvaksi arvannut, en luojaani luonnoksi tiennyt. Nyt etseissä taattoa taivaista kuten tein minä ennen lassa hetikohta on kohtalo vaivaista mua ilkkuen pilkkaamassa.
Sillä mä sen sanon heille, ja täyttyvä myös se on totta: rammaks äkkiä lyön hevot vinhat vaunujen eestä, heidät niiltä mä koht' alas syöksen, murskaten vaunut; vuoden kymmenen vyöryiss' ei mene heiltä ne haavat haikeat umpeen, jotk' äkin polttava leimaus iskee, jott' älyäisi Athene, mit' on sota taattoa vastaan.
"Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa, kyty kyinä kynnyksellä, nato nauloina pihalla, sama on arvo antaminen: alemma kumartaminen, kuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla taattoa kumartaminen, maammoasi arvominen.
Nyt etseissä taattoa taivaista Kuten tein minä ennen lassa Hetikohta on kohtalo vaivaista Mua ilkkuen pilkkaamassa. Ja turhaan lempeetä silmääs sun Nyt etsivi huokaava henki, Ijäisyyden mustaksi kuiluks kun On tiede jo muuttanut senki. Voi kuinka se sentään raskast' on Ero tehdä kaikesta siitä, Mikä lassa on onnemme talveton Ja kun kenkään tuosta ei kiitä.
Kaunis on katsoa kielosen itkemä helmi Aamulla varhain kastehen kimmeltäissä, Kun taivahan rantoja kultaavi nouseva päivä Kauniimpi sentään äityen silmässä kyynel, Lasta kun verkkaan kehdossa liekuttaissa Onnekas katseensa äkkiä taattoa kohtaa. On silmäkulmillas ja poskipäilläs Ihanan puhdas ilme, viaton Ja ohimoillas väikkyy tunnon rauha Ja unes kyyhkyn unta myöskin on.
Mitä maammosi? mitä taattosi? Eihän sillä maammoa eikä taattoa, kun on orpo! Sinäkö sitten yksin haltijana talossasi? Lieneehän sinulla toki veikko? Ei ole ollut veikkoa, vaan mies oli, paljon vanhempi minua, koommin isä. Leski olet? En. Miehesi elää? Eloon jäi. Naiset jäykistyivät jäykistymistään hämmästyksestä, eteenpäin kumarissa Marjaan tuijottaen, ensin saamatta sanaa suustaan.
Pelkää tahtoa taivaisten, mua sääli, Akhilleus! Taattoas aattele; murheisemp' on kohtalo mulla. Kärsiä sain, mitä ei elon ilmoill' ihminen kuunaan: poskeen poikani surmaajan minä kurkotin kättä!" Virkki, ja sankari sai halun itkeä, taattoa muistain, luotaan vanhuksen, kädest' ottain, työnsi hän hiljaa.
Virkki ja kulmia Zeus sysitummia nyökkäsi, silloin suortuvat taivahiset alas vyöryi, valtiasotsaa 529 kaartaen kuolematonta, ja järkkyi suuri Olympos. Noin piti neuvoa nuo sekä erkani taas. Thetis astui rientäen koiheleästä Olympost' aaltojen alhoon, Zeus kotilinnalleen; salin istuimilt' ikivallat taattoa vastaan nousivat kaikk', ei tohtinut kenkään vartoa paikallaan, joka ainoa vastahan joutui.
Mikä mies, mikä asia?» Sanoi seppo Ilmarinen: »Mikä lienen miehiäni! Liekö sotka suolle saanut, vai rauku vesirajahan, ilves tehnyt iljenelle, suokurki sulalle maalle oon emoa etsimässä, taattoa tavottamassa.» Repo vastahan remahti: »Ei ole sukua sulla tämän ilman kannen alla!
Itkivät muistoissaan he nyt, eessä Akhilleun jalkain Hektoriaan siin' itki ja vääntelihen polo vanhus, taattoa taas ikävöiden Akhilleus itki ja vuoroin kuoloa Patroklon; majan kaiken voihkina täytti.
Päivän Sana
Muut Etsivät