Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Tuohan soi, kun liput liehuivat, Vastatusten rivit riehuivat, Sydänsuonten nesteet kiehuivat: "Porin marssin sävelehen kuulin! Ylös syöksyin, kaikki unohtain, Vihollista vastaan jopa luulin Miehissä nyt marssittavan vain. 'Rynnäkköön siis! minä huutamaan. 'Eespäin, nuori joukko, eespäin vaan Voittoon, kuoloon edest' isänmaan! "Näin ma huusin, hiljaisuuden hartaan Kummastus ol' ympärilläni.
Tuon kuullen varmaan sata heistä kääntyi, jäi seisomaan ja mua tuijottamaan unohtain tuskansa sen ihmeen vuoksi. »Jos pian siis sa päivän maille päässet, Fra Doleinolle virka: ellei muonaa hän varaa itselleen, mua kohta seuraa hän kuolemaan, hän lumihankiin saartuu, lyö hänet voittoisa Novaralainen, mi muuten helposti ei häntä murtais.»
Sä laulat kevättä toivoen Taas jälkeen yöllisen hallan. Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät, Ja lumen peitossa maamme, Iloiten ilmassa viserrät: "Kevähän kohta me saamme!" On uskos suuri, sä pienoinen! Oi, jospa keskellä jäiden Vois tuloa toivoa riemuiten Keväisten lämpöisten säiden; Unohtain kauhua tyhjyyden Ja hallojen turmioita, Haaveilla paistetta päivyen Ja niittyjä vihannoita! Vanhat tuttavat.
Oi, jospa keskellä jäiden Vois tuloa toivoa riemuiten Keväisten lämpöisten säiden; Unohtain kauhua tyhjyyden Ja hallojen turmioita, Haaveilla paistetta päivyen Ja niittyjä vihannoita! Syntyi 19/7 1857 Säräisniemellä, tuli ylioppilaaksi 1878, filosofian kandidaatiksi 1883, kouluopettajaksi Poriin seur. vuonna, Suomen lähetysseuran lähetysjohtajaksi 1898.
Sanani unohtain mun suokaa mennä! NATHAN. Oh, ette tiedä, kuinka lujasti nyt teihin kiinnyn! Tulkaa, ystäviä nyt meidän täytyy, täytyy olla. Saatte kansaani halveksia halustanne. Ei kumpikaan meist' ole kansaansa valinnut itselleen. Yht' oommeko me sekä kansamme? Ja mik' on kansa? Enemmän kristittyä, juutalaista kuin ihmist' onko ihmisessä?
Oi, siihen kaksikymmentä on vuotta! Mut unohdin, miks takaisin sun kutsuin. ROMEO. Suo tänne jäädä mun, sen kunnes muistat. JULIA. Sen unhotan, jott' ijäksi sa jäisit, Muistellen, kuink' on seuras mulle armas. ROMEO. Ma ijäks jään, jott' ijäks unhottaisit, Unohtain ett' on toinen mulla koti.
Hän vajat, aitat kuljeksii, Lukkoja tunnustellen, Lehmät pahnoillaan uneksii Kulkua laitumellen; Ruoskat, ohjakset unohtain Pollekin talliss' uinuu vain: Seimi sen tuoksuavaista Täynnään on apilaista.
Hän oli iloinen, eikä se ihmeellistä ollutkaan, sillä molemmat istuivat käsi kädessä, unohtain maailman murheet ja ehkä hereillänsä kuitenkin vaipuneina suloisiin unihin. Lukiani! oletkos koskaan rakastanut rakastanut sanan oikeassa merkityksessä? Ah! Silloin on sinullakin semmoisia hetkiä ollut, ja minun ei tarvitse näistä sinulle kertoa.
Elämämme täällä, joka kuitenkaan ei ole leikki-asia, sais arvokkaamman, juhlaisemman muodon, ja kauvas siirtyisi meistä näiden katovien päiviemme synkeä ikävyys, joka usein meitä tahtoo paineskella alas. Olishan ihanata aina vartoa jotain tuollempana, ihanata unohtain, taistellen ja toivoen astua mailmasta mailmaan, kirkkaammasta kirkkaampaan ijankaikkisuuden perustalla.
Unohtain itsens poika haaveksiiko? Hän kirjoittaa, ja kynä joutuin mennen Sipsuttaa sievään sivun pitkän täyteen. Sen laatuist' ei hän kirjoittanut ennen. Opettajalle veiskö moisen näytteen? Ei kirjoita hän kaavan renkuloita, On toisen moinen kirjoituksen laatu. Hän kirjaimista luopi olennoita, Jokaiseen niistä elo, henk' on saatu.
Päivän Sana
Muut Etsivät