Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ennenkuin tunti oli loppunut, oli Friedrich lukunsa päättänyt ja löi tyytyväisenä kirjan kiinni. "Kuule, Georg", sanoi hän, "niin loistavasti kuin eilen opin läksyni, isän minua kuulustellessa, en ole vielä koskaan osannut. Olisin suonut, että olisit ollut siellä näkemässä kuinka hän minua palkitsi." "Kerrohan kuitenkin", kehotti Georg. "No, kerron sen kyllä piankin", rupatteli poika.
Ensin minä toki läksyni opettelen, sanoi Aliina hiukan häpeissään, sillä vähää ennen oli ollut mielessä joutua Helenan perhettä lukemaan.
SITTAH. Liian vähän siin' älä itsees luotakaan! Ma takaan sun taitos. Kunhan tahdot vain! Suur' onhan sun veroisillas miehill' aina halu kehua meille, että miekkansa, vain miekkans' auttanut on eespäin heitä. Vain revon seuraa retkill' yhteisillä häpeilee leijona ei mieltä revon. SALADIN. Ja naiset miehen taas niin mielellään alentaa luokseen. Mene, menehän! Kai läksyni mä osaan.
Minä tunsin, kuinka läksyni sanat soluivat pois, ei toinen toisensa perästä, eikä rivi rivin perästä, vaan sivuttain. Minä koetin pitää kiinni niistä, mutta ne näyttivät, jos niin saan sanoa, panneen luistimet jalkaansa ja liukuvan pois luotani semmoisella nopeudella, jota ei saanut hillityksi. Me aloitimme huonosti ja jatkoimme vielä huonommin.
"Sinä et auta minua sillä tavalla kuin entinen opettajani", naurahti poika, "ja kumminkin ymmärrän minä nyt läksyni paremmin kuu ennen. Mistä se tulee?" "Aivan luonnollisesta syystä", vastasi Georg. "Sinun pitää vain ajatella opittavasi, niin kaikki selviää; kuta enemmän aivosi ajattelevat, sitä pikemmin pääset asian perille." "Hyvä, että sen tiedän!" arveli poika.
Pojalta pääsi syvä huokaus, josta Georgin huomio kääntyi häneen uudelleen. "Mikä nyt, koska noin huokaat, poikaseni?" kysyi hän rakkaasti. Pojan toinen silmä nauroi, toinen kiukutteli. "Eivät suju tänä päivänä läksyni", sanoi hän. "Kotiopettajani on ollut jo kahdeksan päivää matkoillaan, missä lie. Hän aina minulle hieman apua antoi ja nyt vaivaan aivojani, saamatta asioita selville.
Heiltä sain töitä siksi riittävästi, että ansaitsin sen, minkä niukaksi toimeentulokseni tarvitsin, ja töitteni lomassa luin läksyni. Kun tuloni eivät kuitenkaan tahtoneet riittää hyyryni maksamiseen eikä äsken lainaamani rahan takaisin toimittamiseen, kirjoitin kotipitäjäni papille, pyytäen hänen auttamaan 25 markan rahalainalla. Hän täytti pyyntöni, ehkä vähän vastenmielisesti.
Eipä kuitenkaan vielä oltu tästä mitään päätetty. Ja sillä välin luin läksyni kotona. Unhotanko minä koskaan näitä oppitunteja! Nimeltä äitini valvoi niitä, mutta itse asiassa Mr. Murdstone ja hänen sisarensa, jotka aina olivat läsnä ja käyttivät niitä sopivana tilaisuutena, harjoittaaksensa äitiäni tuossa väärin niin kutsutussa lujuudessa, joka myrkytti meidän molempien elämämme.
Tuo siniseen silkkiin puettu nainen on Kellerin maalaama, sen voin vannoa, ja tuon lihavan, peruukkipäisen herran täytyy olla Reynoldsilta. Kaikki ne ovat suvun jäsenten muotokuvia, eikö niin?" "Joka ainoa." "Tunnetteko nimet?" "Barrymore on opettanut ne minulle, ja minä luulen suunnilleen osaavani läksyni." "Kuka on tuo herra, jolla on kaukoputki kädessään?"
Suuressa puutteessani olin useasti pakotettu lukukauden loppupuolella lainaamaan tovereiltani miltä markan, miltä kaksi, ja kun en parhaalla tahdollanikaan voinut lainojani takaisin toimittaa, sain siitä tunnolleni syviä haavoja. Ja kun illat myöhään, toisinaan puoli yöhönkin asti, täytyi kirjoja sitoa, saivat läksyni siitä paljon kärsiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät