Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Larsson astui sisään, yhä yhtä jäykkänä kuin hänen kotimaansa metsien honka. Herra kreivi on kutsuttanut minut puheilleen, sanoi hän niukasti kumarrettuaan. Meillä oli valiokunnan kokous, niin etten voinut tulla määrälleen kello 5:n aikana. Ei tee mitään, hyvä Larsson; virka ja isänmaa ennen kaikkea. Olkaa hyvä ja istukaa.
Te olette oikeassa: se puu tarvitsee hoitoa ja lämmintä päivänpaistetta, ja jos Jumala tahtoo, kasvaa se vielä runsaita hedelmiä. Noustiin pöydästä. Larsson suuteli tytärtään otsalle, kiitti emäntää ja virkkoi, huoneeseensa mennessään: Huomenna kiitän tyttäreni puolesta. 35. VUOSISATAIN PERINT
Kaikki sen omaisuus oli hävitetty, isä, Tuomas Larsson, oli kadonnut, äiti kuollut, kahdeksan kukoistavaa poikaa oli sodassa kaatunut, kaksi tyttäristä oli jäänyt pakoretkelleen Ruotsiin ja ainoastaan nuorin tytär Maria palasi köyhänä ja turvatonna isänmaahansa, vaivoissa ja vaaroissa etsiäkseen kadonnutta isäänsä.
Viimeinen, hyvästi tähdätty nuoli alkoi jo tunkeutua porvariskuninkaan sydämen ympärillä olevan jääpanssarin läpi. Mutta, rakas Larsson, miksi kieltää vähäistä viatonta leikintekoa? Kaunis tyttö voi sallia itselleen pieniä ylimääräisiä huvituksia, joita meidän valistuneen aikamme ei sovi niin ankarasti tuomita. Näittehän itsekin, kuinka suloinen, kuinka rohkea hän oli. Oi, se oli mainiota!
Jäykkä, ankara, harmaapäinen ukko astui esiin, tarttui tytärtään kovasti käteen ja tempasi hänet mukaansa. Tule! sanoi hän. Kiitän kreiviä tarjouksestanne; tarkoituksenne ei liene paha. Mutta tuli ja vesi eivät sovi yhteen. Larsson ja Bertelsköld eivät saata ikänä olla toistensa omat. Herra kreivi tietää nyt vastaukseni: en tarvinne sanoa, että se on peruuttamaton. Hyvästi, rouva kreivitär.
Jos minä olisin kuningas, sanoisin minä: pois miekka ja aura sijaan! Aura on Suomen vaakuna; jos meillä on leipää, on meillä miehiäkin, ja jos meillä on miehiä, ajamme vihollisen ulos ovesta. Mutta ilman leipää Larsson, mitä auttaa meitä teräs ja ruuti? Perttilä, sanoi Larsson epävarmasti, sinä olet kummallinen mies.
Kuin kahvit oli juotu ja kiitokset sanottu, kävi Robert keittiössä vielä kerran katsomassa sairasta, vaan kun tämä yhä vaan nukkui rauhassa, sanoivat he hyvästit ja lähtivät kävelemään rantaan, seurassaan Larsson, jonka piti soutaa heidät järven yli. Oli hiljainen syysilta, ja ilmassa vallitsi hyväilevä, hiukan kostea lauhkeus.
Toivon menestys osoittaa parhaiten, kerskailenko? Teillä on aina ollut tuulta purjeissa ja onni matkoillanne. Mutta huomenna voitte saada vastatuulen ja jonakin kauniina päivänä te voitte menettää sekä laivan että miehistön. Minä en koskaan saa vastatuulta, minä en voi koskaan joutua haaksirikkoon, vastasi kapteeni Gast hyvin varmasti. Larsson naurahti ylenkatseellisesti.
Tässä on jotakin, joka ensi sijassa koskee veljeä, toisessa säätyä... "Koska vaimoni Ester, syntyisin Larsson, tuntemattomalla tavalla on lähtenyt asunnostani eikä tunnettu ole, missä hän nykyjään oleilee..." Anna tänne, sanoi Tuomas Larsson, joka niinkuin kaikki pohjalaiset oli sukulaisrakas ja arka perheen kunniasta.
Samassa törmäsi vene vedenalaiselle karille ja kallistui kyljelleen, mutta seuraava aalto irtautti sen heti taas, sillä nyt oli tultu tiukempaan tuuleen, joka puhalsi Palosaaren salmen läpi. Luovatkaa! murahti Larsson. Tehän pidätte perää kuin närpiöläinen. Ei paljon puuttunut, ettemme keikahtaneet kumoon... Mutta mistä me puhuimmekaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät