United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sattuipa erään kerran, että kuntaamme otettiin talonpoikanen mies lautakunnan esimieheksi. Sitä luultiin, että kyllä se nyt asiat oikoo. Vaan olipa kumminkin sattunut ruotiintasauksessa tulemaan semmoinen ereys, että oli pantu ruotilaista meidän elätettäväksi kaksi kertaa kuin minkä manttaalin jälkeen jaettuna olisi tullut.
Suurta ei se maksa juttu, jokapäiväinen ja tuttu, tuskin kostut kuuntelulta, vaan jo Buss saa vuoron multa: »Miehet, nyt on Munter poissa, uljas, kuulu yli muiden, uros umpisokkeloissa, alla surman ansapuiden. Sodan, marssin, taiston teistä sai jo selvän käskyn seistä, lomavuorollaan nyt loikoo, ketaroitaan rauhass' oikoo.
Nyt olen minä vapaa, ja minun vapaudestani koituu vaan voimattomuuden ankeus. Täydessä tajussani ollen, kykenemätön liikauttamaan yhtä sormeakaan hänen avuksensa! Ah, valitettavasti, tämä pikku osanen sinun olemustasi, sun oma Klaarasi, on yhtä mukaa kuin sinäkin vankina ja, erotettuna sinusta, oikoo viimeisiä voimiansa kuolon-kamppauksessa.
Tuossa asennossa on jotain julmaa ja kiehtovaa, kuin leopardin ruumiin asennossa väijymistilassa. Se on oikein, että kenkään ei voi olla niin julma, kuin slaavilainen, ei kenkään niin siron pehmeä. Nuori slaavi kääntyy suoraan istumaan, oikoo jalkansa, nostaa sapelin sivulleen ja ristii kätensä rinnoilleen, tuijottaen yön pimeään.
Mut nuorukaista ei tuo ne. K.P.T. albumi, 1881. Viel' leijonatarhallansa Odottaa huvitaistelujansa Frans kuningas, Maan mahtavat ympärillä, Ja parvill' on ylävillä Naisseurakin loisteikas. Ja kun hän viittaileepi, Ovi tyrmän het' aukeneepi Ja leijona esillen Käy arkaillen, Ja vaivihkaa Se katsahtaa Ja suutaan aukoo Ja pitkään haukoo Ja harjaa puistaa, Käpälöitään oikoo, Venytellen loikoo.
"Hän taitaa kääntää silmiänsä," kuiskasi oikeusneuvoksen rouva läheisellensä, ei kuitenkaan niin matalalla äänellä, ettei Hjalmar olisi sitä kuullut, joka ahdingossa joutui naisien taakse. "Jotenkin selvästi näkyy että hän oikoo hänen kahlehtia... Katsoppas vaan, mitkä liikkeet; voidaanpa sanoa!" "Minun tyttöni eivät saaneet noin esiintyä," sanoi pyöreäsilmäinen rouva.
Vihainen vaino otsans' oikoo rypyt Eik' enää, rautaratsun selkään nousten, Pelota hengilt' ärjää vihamiestä, Vaan luutun suloviettelystä noutain Tepittää sieväst' impikammioon.
Ei Astartte ja Baal Voi Israelin vihollista voittaa; Damaskus korska nöyryytetty on, Kun herraa pilkkas sotajoukkojen, Näät koko Israelin tietäen Häväissyt Benhadad on Jahvea; Vanhurskas kosto kaikkein korkeimman Nyt hänet kohtasi ja lannisti. Vai Obadja se taaskin väittelee ja kuninkaansa palvelijaa oikoo, Vaikk' itse kuningaskin läsnä on!
Vaikka valtakunnat taistaa, Karjalassa, kahden puolen rajaa, rauhan päivä paistaa; tuo on heelmä pappein huolen Käräjill' on kansan nähden rauhan kirja rakennettu, luotu alla Luojan tähden, valamiehin vahvistettu. Mukavasti Hurtta loikoo, taskumatistansa maistaa, jäsenensä jäykät oikoo; syvyys päilyy, päivä paistaa.
On kokonaan toinen asia miettiä ainetta, kun aurinko ystävällisesti ja kirkkaasti paistaa ikkunasta ja kultaa jokaisen esineen, tahi joutua tutkinnoihin yölampun hämärässä valossa; erilainen selvyys on sielussa, jos osittain voimatonna koko yön valvottua puoliksi oikoo sohvassansa, tahi tarpeeksi maanneena, tuntee jokaisen hermonsa vahvistuneeksi ja jänteväksi jokaisen lihaksensa.