Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Vavahti neito haaveista suruisan uneksinnan, kuin iskenyt ois aavistus kautt' ikävöivän rinnan; ei viipynyt hän, katsahti vain taiston kenttää päin, ja lähti hiljaa, hiipi pois, hämyksi häilähtäin. Pois vieri hetki, toinenkin, yö joutui, taivaall' uivat hopeina pilvet valkeat, vaan maat jo tummentuivat. »Hän viipyy! Turha tuskas on, oi tytär, minne jäät!
Sven Tuuvaa näytetään. Hän on jo taiston taistellut ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; hän näytti siihen nukkuneen levolle leikistään, vakaampi ei, mut vaaleamp' on paljon entistään. Ja Sandels silloin nukkujaa kumartui katsomaan, ei tuntematon ollut tuo, vaan tuttu vanhastaan, mut alla hänen rintansa punoitti nurmi nyt, ol' luoti käynyt sydämeen, jo veri ehtynyt.
Ja jos silmät ma jokaisen voisin nähdä nuoren neien, näin minä sanoisin niille: »Siinnä, siinnä nuori silmä, sinimetsien ylitse, näe, mitä me emme näe keskellä tulisen taiston, kaukolehdon lempeyttä, kaukolaakson kauneutta, ihanuutta iltapilven, aamun armahan tuloa.» Lennä laulu ja sanele, mitä en itse voi sanoa! Hyvä oli iso minulle, siskoset sitäi paremmat, paras armas äitimuori.
Koin ruskoss' idän kaukovaarat ui, ja päivän valkeus jo vallan voitti, kun hanki rientäissämme ruskottui, sen ruskoss' aamu kunniamme koitti. Syvemmin yhä, noustess' auringon, tuo hohtaa huomenkoi, se hurmett' on. Mut tuskin päivän ensi vartio jäi taa, jo taiston viime liekki herkes, ja Siikajoen nuori voitto jo yht' uljaan kaksoisveljen saada kerkes.
Noin hän huusi, ja kaikki he jäi pelon värjyvän valtaan, vilkuivat, kuhun väistyä vois tuhon ankaran alta. Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, hurmeiset ken Akhaian mies etumaisena saaliit riisti, kun kääntymähän sai taiston suuri Poseidon. Tuo Telamonin ol' aaluva, sai tuhon Hyrtios hältä, Gyrtias-sankarin poika ja Mysian urhojen päämies.
Virkki, ja viisas neuvopa tuo oli Hektorin mieleen; maahan vaunuiltaan hän karkasi koht' asehissaan, noin sanat siivekkäät jopa vastasi hälle ja lausui: "Seisota, Pulydamas, tähän kaikki nyt sankarit parhaat; itsepä tuonne ma käyn eturintaan riehuvan taiston. Taas heti riennän tänne, kun antanut vain olen käskyt."
Eip' unohuttanut tehtävätään Kapaneun uropoika, jonk' oli määrännyt sotaärjyinen Diomedes, vaan omat taannuttain kaviokkaat juoksijat taiston telmeest' eemmäs vei, etukaiteen ympäri ohjat solmisi, Aineiaan hevot valtasi uhkeaharjat, puolelt' iliolaisten akhaijein luo varusäärten saatti ne huostaan Deipylon, ikäkumppanin hälle 325 kaikkein rakkaimman, sama näät heill' ain' oli mieli.
Nyt palaa hän itsestänsä iloisemmilta ahoilta etsimähän lohdutusta kovan kohtalon suruihin. Sano hänelle, täällä varron häntä miekoin ja mitata tahdon loppuun pitkän taiston.
Mitä pitää minun tehdä? Sinä kokonaan voitat oman itsesi ja meidät, sinä kestät taiston; minä jään sinun ja itseni jälkeen elämään. Minä olen aterian liekkumissa kadottanut valoni, taistelun pyörteessä lippuni. Oneelta, kolkolta, sekavalta näyttää minusta tulevaisuuteni.
Tien korjuu näillä toimenaan, ja työnsä tehtyään etäällä taiston telmeestä he jäivät lepäämään, talosta eineeks ottivat, mink' irti saivat vaan; Sven Tuuva myötä oli myös, hän pantiin passaamaan. Mut ilot jäi, kun törmältä nyt täyttä vauhtia riens' adjutantti Sandelsin, hevonen vaahdossa: »Jumalan tähden, sillalle, aseihin!» huusi hän, »vihollisjoukon tiedetään täst' yli pyrkivän.»
Päivän Sana
Muut Etsivät