United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun siellä ennestään seisoo taajat kansanjoukot, on Shpalernajakatu ennen pitkää muuttunut karnevaalinäyttämöksi, jolla soilehtii mitä kirjavin ihmisvilinä. Siinä lakkeja heiluttaen hurrataan, syleillään, suudellaan. Jostakin tulla tuiskahtaa eteeni pari tuuheapartaista, vilkaseleistä ja äänekästä herrasmiestä, jotka heti ensi silmäyksellä huomaa veljeksiksi.
Niin sitä vaan väliin hurrataan sotaretkillä, kun oikein onnenpyörällä ajetaan ja rohkeita ollaan. Joulukuun 1 päivänä olimme aamupäivän samassa asentopaikassa. Ehtoopäivällä sai meidän komppania käskyn mennä etuvartia-ketjuun eräälle Vratsches'in kylän lähellä olevalle vuoritöyräälle. Ensin kiipesimme vuorelle. Sinne päästyämme asetti komppaniamme päällikkö itse vahtimiehet paikoilleen.
Päätinpä, etten enään lähtisi kotia, vaan vaeltaisin kaukamaille, mutta luulen toki asiain kääntyvän nyt toisin. IIVARI. Nyt ei yhtään hätää sinullakaan, ei yhtään! Nyt en ensinkään pelkää tullakseni kotia, sanonpa kohta suoraan, että kaikki joimme, mutta tässä on sen sijaan seittemän sataa riksiä, ja isämme mökissä ilosta hurrataan.
Hän saapuu, Döbeln, kutsun saatuaan hän rientomarssiss' ehti ennen aikaa. Soi sävel tuttu, vastaan riemuin hurrataan; hän näkyy Adlercreutz vie hänen rinnallaan päin joukot, täynnä innon jumal-taikaa. Viel' liekkii taiston lieska tuokion, jo toisella on sammunut sen palo; taas Siikajoen tanner meidän on, on maine verell' urhoin pesty, tahraton, on ensi voitto saatu, suuri, jalo.
Laumat Ryssien ne pakenee, mut uudet sijaan saapi; jo hiiltyy vauhti Suomen urhojen; mut kaukaa, hetki hetkelt' yhä paisuen, nyt Porin uljas marssi raikahtaapi. Avuksi Döbeln joutuu. Sanan saatuaan hän väkimarssin tänne riensi kohta. Tutulle nuotille jo, kuules, hurrataan. Hän näkyy. Adlercreutzpa innostuksissaan nyt hänen kanssaan joukot tuleen johtaa.
Ptruu! Seiso, seis! Tuoll' koira on ees, Kuka pienosen tieltäni poi'es veis! Vai niin, Hän on siin'! Hän elää. Hän ontuu. Ei siis olla kiin'! Nyt maalle, heleijaa! On veräjä tuo... Siis siinä kiusa jo alkaa! Mut ken tuolla tulee kuin nopea vuo? Kas, tyttöstä paljas-jalkaa! Oi, kiitosta vaan Nyt lausua saan! Ja lantti on tuossa! Hei, hei, hurrataan! Noin, noin, Ilakoin!
Joukko laulaa: Kuin virpa vihanta tuo neito ihana, Niin suloinen ja kaunis kuin kukka nurmella. On lumivalko otsa ja kaunis katsanto, Käynti norja, nopsa ja sorja vartalo. Ken tuon neidon saa, sille hurrataan: Hurraa, onnellista sulhoa! EEVA riistäytyy irti ja juoksee Junkan luo peittäen päänsä hänen poveensa kuin piiloutuakseen. JUNKKA. Rakas, oma lapseni. Hyyrynkyyryläiseni.