United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
ENOBARBUS. No, kuulkaa: laiva, jossa kulki hän, Se niinkuin kimmeltävä valtaistuin Vesillä liekkii; keula pelkkää kultaa; Purppuraa purjeet, joiden sulotuoksu Tuuletkin hurmaa; airot hopeaiset Säveltä huilun säistävät, ja kiirein Vanassa vesi seuraa, niinkuin sitä Lumoisi loiske.
Hän saapuu, Döbeln, kutsun saatuaan hän rientomarssiss' ehti ennen aikaa. Soi sävel tuttu, vastaan riemuin hurrataan; hän näkyy Adlercreutz vie hänen rinnallaan päin joukot, täynnä innon jumal-taikaa. Viel' liekkii taiston lieska tuokion, jo toisella on sammunut sen palo; taas Siikajoen tanner meidän on, on maine verell' urhoin pesty, tahraton, on ensi voitto saatu, suuri, jalo.
Täss' on mun Yrjöni, sulho hellä ja lempi liekkii sen sydämmellä. Yö ja talvi vasta vallitsi, mieli mulla syttä synkempi. Nyt kevät koittaa ja toivon kieltä leivo soittaa, Yö poijes hoihtii ja murhe riemuksi vaihtui. Oi, Pohjolan yöhyt! Mun mielessäin päilyt Sä armasna aina! K
Mä puhtaana vestaalina sun alttarillas valvelen rukouksen liekkii. Auetkoon korkean muurin portti ja soikoon kaikuva kello! RACHEL. Soi, kello, mun hautauskelloni, soi! Enkö ollut sinulle raskas nostaakses? CANZIO. Et. RACHEL. Mutta olenpa väsynyt ja unelias lapsi nyt. Toki: ennen käymistäni maata, tahdon vielä lausua yhden sanan.