Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
On kaikunut käsky kapteenin: »Alas naiset ja lapset venheihin!» Joka gentleman, joka Brittein mies hän tehtävänsä ties. Hätämerkkien keskellä, ryskeen ja pauhun ja lasten itkun ja naisten kauhun myös mister Hartley hiljalleen käy soittolavalle miehineen. Ken on soittajaks luotu, hän soittakoon, vaikk' allaan syvyydet auetkoon! Niin tähtiä täynnä on Atlantin yö.
ELMA. (Yksin.) Niin; käyköön näin, ja koska on se tehty, Niin ovi Tuonen mulle auetkoon. En pettää taida Tykoa, mut isäin Mun täytyy pelastaa; se pelastus On kuolemani, koska Niiloakaan En pettää taida. Oi tuskan päivä! Mutta Kalman herra, Niin toivon, minut päästää. Riennä, riennä Mua syleilemään, kylmä sulhainen! Tul', painu vasten sydäntäni kuumaa; Sun muutoin väkivallalla mä tempaan Pois hautaan morsius-unta kanssain maata. No, ellös vihastuko minuun, taivas, Kun muuta tietä syömmein tuskassa Ei silmäin näe, ellet itse sä Pian päätä elämäni kuumetta Ja valmista mua matoin morsiameksi. Mä toivon toki, että tämä liekki, Mi tummasti jo liehkuu lampussansa, Pian näissä myrskyissä on sammuva. Nyt hetki vielä voimaa, vireyttä, Ja sitten pääni alas kallistan Kuin lakastuva kukkanen. (Mauno tulee oikealta.) Tuoss' isäin. Tule, teeskelyksen henki! Nyt, murhe, ilon aurinkona loista. (
Mut ilman sauvaa, särkynyt on sauvan'. Nyt astelen ma synkkää metsää taas, Mut rientoa ja määrää vaill'. Ens turve Mun polullani auetkoon ja haudan Minulle suokoon; siin' on majani. VALPURI. Sa julma! Niinkö Valpurin sä heität? AKSEL. Vai tyynnä täällä katseleisin, sinut Kun surmaajas vie eteen alttarin? VALPURI. Hän ennen minut mestattavaks vieköön! AKSEL. Sä, peto!
Mä puhtaana vestaalina sun alttarillas valvelen rukouksen liekkii. Auetkoon korkean muurin portti ja soikoon kaikuva kello! RACHEL. Soi, kello, mun hautauskelloni, soi! Enkö ollut sinulle raskas nostaakses? CANZIO. Et. RACHEL. Mutta olenpa väsynyt ja unelias lapsi nyt. Toki: ennen käymistäni maata, tahdon vielä lausua yhden sanan.
Olisinpa Luojana asettanut näin: Syytetty mies vahvistakoon sanansa valalla, pyhällä valalla, ja jos hän oikein vannoo, niin lähteköön vapaana miehenä marssimaan kotiansa taas, mutta jos häntä miellyttäisi pistää suustansa valheen, niin auetkoon allansa matoinen maa ja nielköön hänen helvettiin alas. Siinähän totuuden suorin tie.
Ah, Jumal' aut'! suo koston kalpojen välkkyä silloin! Haamut haudoistaan nykypolvehen taas pukeutkoot. Kuin tuli tauloa jäytää, sortajat syö tuli koston; Hurmeetkin sadevihmana virvoittaa sulon haudan. Nouskohon näin vapauskin ruskona, kuin sulo aamu, Päiv' elon auetkoon tahi haut', isänmaan povi armas! IS
Päivän Sana
Muut Etsivät