United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hiljaisena autuaassa onnellisuudessaan istui morsiuspari ensimmäisen venheen keskellä. Sulhainen, kahdenkymmenen vuotias, rehevä nuorukainen, katseli säihkyvin silmin rinnallaan istuvata morsiantaan. Kuinka viehättävän suloinen olikaan komeassa juhlapuvussaan tuo puhdas, lemmitty neitonen, jonka hän nyt oli omakseen saanut!
MIKKO. Sinä tyhmä pässi, kuuleppas tätä kelloa! Esko rientää perässä. Tässä siis pitää minun vartoa hääväkeä, ja, koska tulevat viimein, seurata heitä suutarin huoneesen; niin on ukon tahto. Mutta pitääkö minun seisoman tässä vaikka puoleen yöhön asti, pilli kourassa vartoen heitä? Vaiti! Tuossa ovat; sulhainen kuitenkin. Tahdonpa antaa hänelle pienen kunnia-töräyksen.
Nummisuutarin mökkiin en kanssas tule, en askeltakaan sua seuraa enään. Hei, Kristo! Mihen kulkee ties? KRISTO. Kuokkimaan Eskon häitä; perässä tulee nuoria muitakin. MIKKO. Tässä on puhemies! KRISTO. Missä sulhainen? MIKKO. Metsässä tuossa! KRISTO. Entäs nuori-muori, se entinen Karrin Kreeta? MIKKO. Miehensä sylissä! KRISTO. Soo-oh! He ovat rakkaita, tulisia.
ESKO. Sinä uskot siis, että täytyy minun välttämättömästi saada selkääni tänä-ehtoona, sinä uskot sen? MIKKO. Uskon ja luotan! ESKO. Ja iloitset ja riemuitset? MIKKO. Iloitsisko puhemies, koska sulhainen selkäänsä saa? ESKO. Miksi puhut sitten näin? MIKKO. Syvästä sydämeni katkeruudesta lörpöttelen; sillä asia on ikävä. ESKO. Vain niin. Minä saan selkääni! Entäs sinä?
Mutta Martta tulee. JAANA. Riennä tästä, Kristo! KRISTO. Hän on jo portaalla. JAANA. Meidän hukka perii. KRISTO. Eipä hätää tässä. MARTTA. Kristo huoneessani? Ulos! Tuossa on ovi edessäs. KRISTO. Takanain se on, mutta edessäni on se kuuluisa suutarin Martta ja tässä on ottotyttärensä sulhainen, Kristo, nuori ja uljas seppä. Vävyksenne taidatte häntä kutsua. MARTTA. Ulos tuvastani, lurjus!
Ei olisikaan, isä hyvä, mutta vaikka hän olisi vielä äveriäämpi, kuin onkaan ... en sittenkään voisi mennä hänelle. Nyt loppui ukon maltti, ja hän sanoi kovalla äänellä: Sepä saadaan nähdä!... Ensi lauantaina tulee sulhainen ... silloin päätetään asiasta... Päättäkää vain ... vaan en minä... Sepähän nähdään! äyhkäsi ukko ja lähti ulos, paiskaten oven jälkeensä.
Vietänhän omia häitäni, mutta en olekkaan sulhainen niissä häissä, morsiameni on kaunis, kaunis kuin kukkainen niitulla, mutta kuitenkaan ei ole hän minun morsiameni; puusuutarin oma hän on. Katsos, Mikko, se aatus taitaa polttaa. Mutta tahdonpa jutella kanssaan muutaman sanan. Onko morsian täällä? Tulkaas vähän tupaan tänne; minulla on teille jotain sanottavaa. Tunnetkos minua?
MIKKO. Niin toivon, ja »niinkuin sinä toivot, niin sinulle tapahtuu», sanoo Esko, selittäin raamattua muistonsa mukaan, se komea sulhainen, jota tänään kotiinsa varrotaan täydessä kunnian kemussa.
ELMA. (Yksin.) Niin; käyköön näin, ja koska on se tehty, Niin ovi Tuonen mulle auetkoon. En pettää taida Tykoa, mut isäin Mun täytyy pelastaa; se pelastus On kuolemani, koska Niiloakaan En pettää taida. Oi tuskan päivä! Mutta Kalman herra, Niin toivon, minut päästää. Riennä, riennä Mua syleilemään, kylmä sulhainen! Tul', painu vasten sydäntäni kuumaa; Sun muutoin väkivallalla mä tempaan Pois hautaan morsius-unta kanssain maata. No, ellös vihastuko minuun, taivas, Kun muuta tietä syömmein tuskassa Ei silmäin näe, ellet itse sä Pian päätä elämäni kuumetta Ja valmista mua matoin morsiameksi. Mä toivon toki, että tämä liekki, Mi tummasti jo liehkuu lampussansa, Pian näissä myrskyissä on sammuva. Nyt hetki vielä voimaa, vireyttä, Ja sitten pääni alas kallistan Kuin lakastuva kukkanen. (Mauno tulee oikealta.) Tuoss' isäin. Tule, teeskelyksen henki! Nyt, murhe, ilon aurinkona loista. (
Mitä vielä, kun en sitä kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan koetellakseni itseäni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eikös mitä, tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! Vilho. Janne. JANNE. Onko herra sulhainen nähnyt täällä mestarin nuuskarasiaa? VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en minä muista sitä nähneeni. JANNE. Kummallista! Hän sanoi jättäneensä sen tänne pöydälle.