Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ei sulkis jylhistöt, ei vuoren onkalot Mun taivaallista lentoan' ylähällä; Oi hämmästyn! yhdellä silmäämällä Näen meren aukeevan, sen siili-vainiot... Vaan vihdoin taivaan loistotar jo vaipuu; Mä jälkihin! mun syttyy harras kaipuu Sen leimuvirrast' ikivaloa juomahan, Edessäin päivä, yöhyt takanain, Ylhäällä taivahat, meri alla aaltoinensa! Unelma kaunis! ... pois se katos oi!
Ja että kyyneleeni lasittuneet mieluummin siirtäisit sa silmistäni, sa tiedä, sielun, heti kun se pettää, kuin minä tehnyt olen, ottaa piru, mi sitä siihen saakka hallitsevi kuin päättyy siltä elon päiväin määrä. Tällaiseen onkalohon sielu syöksyy; maan päällä ehkä vielä näkyy ruumis sen varjon, takanain mi talvehtivi.
Me seisomme portaalla vastakkain. Mun täytyvi tästä yli! On saatana itse mun takanain ja taantumista ma hylin. Mut tyttö se seisoo ja seisoo vain ja auki on aallon syli. Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan ja etsiä toden lähteen. Nyt etsin mä vaan sinun silmiäs ja katson kahtehen tähteen.
Mutta Martta tulee. JAANA. Riennä tästä, Kristo! KRISTO. Hän on jo portaalla. JAANA. Meidän hukka perii. KRISTO. Eipä hätää tässä. MARTTA. Kristo huoneessani? Ulos! Tuossa on ovi edessäs. KRISTO. Takanain se on, mutta edessäni on se kuuluisa suutarin Martta ja tässä on ottotyttärensä sulhainen, Kristo, nuori ja uljas seppä. Vävyksenne taidatte häntä kutsua. MARTTA. Ulos tuvastani, lurjus!
Tuolla mua tahtovatko tervehtää tienoot, joissa onnen päivänpuolla elin rikkahinta elämää, missä lauloin elon ensi laulut, töitten suurten unta nähdä voin, hehkuin niinkuin hehkui luonnon taulut alla heinäkuisten aurinkoin. Nytkö muistelo vain mulle eessä, muistot siitä, mit' on takanain? Kiilto kylmä myöskin kyyneleessä?... Sammuneet on riehut rinnastain.
Ja että kyyneleeni lasittuneet mieluummin siirtäisit sa silmistäni, sa tiedä, sielun, heti kun se pettää, kuin minä tehnyt olen, ottaa piru, mi sitä siihen saakka hallitsevi kuin päättyy siltä elon päiväin määrä. Tällaiseen onkalohon sielu syöksyy; maan päällä ehkä vielä näkyy ruumis sen varjon, takanain mi talvehtivi.
Uskonut en uskovan' Sanantuojaa taivahan, Hiivin hautaan katsomaan Sanaa Herran tutkimaan , Ja kun siellä katselin, Jo mä silloin itkinkin. Jesus seisoi takanain, Kysyi minun itkuain. Sanoin: "Oi, en auttajaa, Jesustani, nähdä saa!" Silmän' oli soennut, Häntä en mä tuntenut. Lauseista Hän Raamatun Näytti autetuks jo mun, Näytti omat haavatkin. Tuosta Hänet tunsinkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät