Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Virkki, ja kurkottaa koki kättä Dolon uron leukaan viel' anovasti, mut iski jo miekallaan Diomedes, kaulan kahtia löi, sen katkesi kumpikin jänne; suuss' oli äännähys vielä, kun vieri jo pää somerikkoon. Näätäisen hytyränpä he pois heti ottivat hältä, pois sudentaljan, pois väkipeitsen, jäntevän jousen.
Vastasi hälle Dolon, jäsenissään jäätävä hirmu: "Vietteli hulluuteen lupauksillaan minut Hektor, ylvään Peleun poian ett' orot ois kaviokkaat, 392 vaskenvälkkyvät myös sotavaunut antava mulle.
Virkkoi noin, mut vait oli muut, ihan ääneti seisoi. Muuan Troian miespä, Dolon, oli, vaskea, kultaa joll' oli kukkurapäin, Eumedes-airuen poika, kasvoiltaan ruma katsoa, vaan ylen kerkeäjalka, taattons' ainoa poika, ja viis oli siskoa hällä. Tää väest' Ilionin nyt vastasi Hektorin pyyntöön: "Hektor, mieleni on, sydän käskee miehevä käydä tuonne akhaijien laivain luo sekä urkkia kaikki.
Heillä mi mieless' on: ulos kaupungistako jäädä kauas laivojen luo vai sinnekö lähteä jälleen aikonevat, kun akhaijeist' on nyt voitto jo heillä?" Vastasi hälle Dolon, Eumedeen poika, ja lausui: "Kaikki ma kerron sulle ja ilman vilppiä virkan. Kutsui heimojen päät pitämään sotaneuvoa Hektor; lähtivät kummun luo, kuss' uinuu korkea Ilos, suojempaan sorinalta.
Diomedes tarjoutuu toimeen; toverikseen hän valitsee Odysseuksen. Troialaisten puolella taas Hektor ehdottaa vakoilijan lähettämistä kreikkalaisleiriin; toimeen tarjoutuu suuren palkinnon toivossa Dolon. Diomedes ja Odysseus yllättävät hiipivän vakoilijan ja ottavat hänet kiinni.
Virkki, ja Hektor noin valan vannoi, valtikan nostain: "Kuulkoon Zeus valan tään, jylykorkea puoliso Heren! Kenkään muu ei Troian mies noit' orheja ohjaa, vaan niill' itsepä saat ain' uljastella, se usko!" Vannoi valheen noin, mut siitä Dolon yhä yltyi.
Mutta jo viekää pois minut laivain luo merinopsain tai lujin nuorin köytelkää tähän paikkahan jäämään, kunnes käyneet ootte ja sen kokeneet sekä nähneet, tottako ollut lie vai ei, mitä teille ma haastoin." Kulmia tuimistain Diomedes urhea virkkoi: "Pois älä toivo, Dolon, sun vaikk' ovat viestisi oivat, pääseväs, kun käsihimme sä jäit.
Vaan vähän ensiks saakoon meist' ohi ehtiä, sitten kimppuun syöksyä voimme ja miehen siepata kiinni juosten, joutuen; vaan jalat hällä jos ois nopeammat, hänt' yhä laivoja päin aja leirist' ain' etähämmäs, keihääll' ahdistain hält' Ilioniin pako estä." Harkiten noin urot väistihe tielt' alas kaattujen keskeen, vaan sivu juoksi Dolon, ohi riens ihan arvelematta.
Päivän Sana
Muut Etsivät