United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumala on minun todistajani," oli hänen tapansa sanoa, "että teen tätä työtä kansani hyväksi enkä vaan omaksi hyväkseni. Jos työni menee hukkaan, mitäpä vaivoistani! Jos taas onnistuu, mitäpä siitä kuinka kanan olen työtä tehnyt?"
Minä maani ja kansani laulaisin, tämä kansa mun ymmärtäis ja kerta kun sitten mä kuolisin pois, mun työni ja maineeni jäis. Sinä kunnian kukkuran kantaisit, jos sulhosi suureks sais voi, kultani kallein, ainoisin, jos vain sinut saavuttais! Vaan nyt sinä haihtunut haave oot, joka rauhaani häiritset; miks aina sä eessäni kangastat, kun sentään sä antau et?
Estehet eestäni helppo on murtaa, kuohut ne riemulla toimivat työn. Valppaana hyrskyen matkani kuljen, kunnes mä rauhan järvessä saan. Voimalla kuiluhun kuohuni suljen, nuo iki-uhkuvat lähtehet maan. Oi, jospa kansani lauluni mielen, oi, jospa Suomeni sen tajuais, kohta se katkois kahlehet kielen näinpä se vidoin kansaksi sais!
»Oi, poikani, kaunista kaikki on tuo, Mut ken sitä huomaa, ken? Kuka kumma sun vaivasi palkitsee? Vain kuolema kostaa sen». Voi äitini hellä ja herttainen, Mitä palkkoa pyytäisin? Kun kansani kallihin säilyis vain, Minä riemuiten poistuisin. En vaadi mä valtoa ylhäisten, En kultia rikkaiden; Mun palkkani kansani onni on vaan Sekä henkiset he'elmät sen.
Masentukoon Moab palvelijakseni ja avatkoon porttinsa kansani edessä! Pelkoa ja levotonta keskustelua kansajoukossa.
"Minä rakastan kansaani", vastasi hän, "ja kun Atalvinista on jäljellä vain tämä kihara" hän osoitti koteloa "luulen voivani uhrautua kansani vuoksi. "Kuolla minä voin", huudahti hän, "mutta en elää tietäessäni, että tällä sydämeni epäjumalalla on toinen rakastettu." "Toinen rakastettu", huusi Vitiges. "Kuinka voit noin puhua? "Tiedätkö sinä, että tämä kiusattu sydän sykkii vain sinun vuoksesi?
Olen voittanut valtakunnan, mutta menettänyt ystävän. Jos en olisi kuninkaana velvoitettu asettamaan kansani onnea korkeammalle kuin omia tunteitani, niin ehkä tunnustaisin teille, että olen kadottanut enemmän kuin olen voittanut. Ilman markiisitar Egmontia olisin nyt vankina omassa linnassani. Tämä on ainoa lohdutus, jonka voin kirjoittaa kreivittärelle, hänen tädilleen Parisiin.
Sorjana seisköön, uljain päin, oma kansani siinä, Milloin saapuvi niin riemujen aika jo taas!" J
Josp' ois astunut silloin miesi, kansani yhtehen tuonut, temmannut miekkasi, rastinut tiesi, valtasi vaajat luonut! Josp' ois Väinämö harmaapäinen silloin tarttunut valtikkaan, taikka lähtenyt Lemminkäinen sukunsa suurena kulkemaan, noussut heimonsa herttuaksi, veljeskansojen kaitsijaksi, Väinän rannoilta Ruijan suulle torvien soida suonut!
Nazarius ei kuullut mitään vastausta, mutta Pietarin korva eroitti surumielisen, suloisen äänen lausuvan: "Koska sinä hylkäät kansani, menen minä Roomaan toistamiseen ristiinnaulittavaksi." Apostoli oli pitkänään maassa, kasvot hiekkaa vastaan, liikkumattomana, ääntä päästämättä. Nazarius luuli hänen menneen tainnoksiin tai kuolleen.