Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Te muut Mun jälkiäni pöytään seuratkaa. Nyt harhaan kuljenko? Vai oikein teen? Mut kansani mun tempaa sitä seuraan. Astuvat esiripun taakse, edellä Bileam, Omrin ja Nergalin välissä, sitten kuningas, jota seuraa muu joukko sekä soihdunkantajat. EBER ja KOOSAM ovat seuranneet syrjästä juhlamenoja; astuvat esille.
"Kansani vuoksi yksin voin ja tahdon elää. Kansani on ainoa ilma, jota sieluni voi hengittää. "Miksi emme voisi kestää ikuisesti tai niin kauan kuin maa on olemassa. "Mitäpä persialaisista ja kreikkalaisista. Me olemme parempaa ainesta. "Täytyykö meidänkin kuihtua ja kadota sen vuoksi, että heille on niin käynyt. "Me kukoistamme vielä täysissä nuoruudenvoimissa.
"Luulin voivani suojella ja hyödyttää valtakuntaa. Senvuoksi rakastin kruunua. "Tunnen voivani uhrata elämäni, kruununikin, jos kansani onni sitä vaatii. "Voisitkohan sen tehdä, Amalasunta?" kysyi hän itseltään pannen vasemman kätensä epäillen sydämelleen. Hänen mietteitään häiritsi Cassiodorus, joka hitaasti ja alla päin tuli huoneeseen.
"Näihinkö nyt on jouduttu?" hän lausui raskaan ahdistuksen äänellä. "Näihinkö nyt on jouduttu? Mitä minä olen kuullut? mitä tehnyt? Pois, kiusaaja-henki, pois! Oi elämä! Oi kunnia! Oi isänmaani, valittu kansani ja pyhä uskoni! miksi elämme, miksi toimimme, miksi olemme mieltyneet semmoiseen, joka on mainehikasta taikka pyhää? Jospa kuolisin! jospa jospa kuolisin! Olemisen vaiva on liian suuri."
Vapautta ma vaadin ja intoilin: valon, ilman tarvetta rintoihin jos kansaani voisin syttää! Ja kun kansani kalliin puutteeseen nään nääntyvän, kuolevan kurjuuteen, tämä aate mun mieleni voittaa: "Oi, tuskinpa muuta nyt tarvittais kuin rikkahan tiedoksi puutteet sais kai kilvan he auttaa koittaa!" Näin kummia toivoin, haaveksin, näin hupsun tuumia hourailin, parinkymmenen vanhana vasta.
Päivän poika seisoi Ukko Ylijumalan edessä ja ojensi kahleisiin kiedotut kätensä Ukkoa kohti rukoillen: "Oi Ukko Ylijumala, eikö ole jo aika katkoa kahleeni? Eikö jo ole aika minun kiirehtiä kansani luo? Kovin jo minua kaivataan, kohta tulemaan toivotaan." "Miksi kaipaat kansasi luo, oi Päivän poika?" kysyi Ukko Ylijumala.
Mikä tylsytti tunteet hältä, kun hänkin jo mässäten joi? »Ei, ei! pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo, Sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo. »Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus!
"Heidän täytyy kuolla heidän ja", lisäsi hän vihoissaan, "ja tuon nuoren merisankarin myös". "Miksi Totilankin? Hän on koko kansani kaunein nuorukainen." "Hän kuolee", sanoi Cethegus hampaitaan kiristäen. "Jospa voisin tappaa hänet kymmenen kertaa." Hänen silmistään välähti sellainen vihan salama, että Amalasunta, joka oli tottunut aina näkemään hänet levollisena, kauhistui.
Minäkin», lopetti hän, »vaikken ole Skotlannin rikkaimpia, mahtavimpia aatelisherroja, tunnen, että minun nyt tulee suojella vanhan, kunniallisen sukuni arvoa ja vanhan, kunniallisen kansani vapautta, ja näiden puolesta olen valmis antamaan sekä tavarani että henkeni alttiiksi.
Erkki keskeytti puheensa ja katsoi Eeviin, joka makasi silmät puoliummessa aivan kuin uneen vaipumaisillaan. Nyt hän avasi silmänsä ja nyykäytti päätään. »Jatka vaan!» Ja Erkki jatkoi: »Sydäntäni lämmittää ajatus saada tehdä työtä kotipuolessa. Toivoen tahtoisin siellä hyvää siementä kylvää, toivoen viimeiseen saakka kansani keskuudessa työskennellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät