Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Toisia öitä oli, jolloin taivasta ei näkynyt lainkaan, eikä ilmestynyt yhtä ainoata tähteä korkeudessa. Sysimusta pimeys peitti joka kohdan sisässä ja ulkona. Tuuli vinkui, myrsky pauhasi. Tuvan nurkat natisivat ja seinät uhkasivat pudota alas. Kivut silloin yltyivät suuriksi, joka hetki oli täynnä tuskaa ja kuitenkin hän kauheasti pelkäsi, että huojuva tupa römähtäisi kumoon ja lopettaisi elämän heiltä kaikilta. Vähän väliä ruskahtelivat seinät, jok'ainoan kerran veret sävähtivät hänen ruumiissaan, pelko kasvoi ja vaivat kasvoivat. Hän odotti aamua ja kärsi; mutta aamu viipyi, yön kauhut olivat valloillaan ja poltteen liekit riutunutta ruumista repivät. Ympärillä kaikki nukkuivat sikeätä unta, hän yksin valvoi.
Mutta kun on tavallista, että yhdestä koivun rungosta voi löytää useitakin nimiä, niin ei kenenkään mieleen juolahtanutkaan, että tämä olisi muuta kuin sattuma. Nuo kolme ystävätärtä ymmärsivät alapuolella olevasta päivämäärästä, että heitä silloin oli pidetty silmällä. He heittivät toisiinsa pikaisen, muilta huomaamatta jääneen silmäyksen, ja Hedvigin posket sävähtivät punaisiksi.
Haudasta ei hennottu puhua; kerrottiin vain ukon menneen taivaaseen. Silloin katseli Annaliisa pilviä ja tiedusteli: Onko sieltä pitkä alamäki? Onko se hyvin liukas? Kun sanottiin ukon kuolleen ja heräävän viimeisenä päivänä, sävähtivät hänen kasvonsa iloisiksi, ja hän kysäisi: Onko jo huomenna viimeinen päivä? Heinän korsi oli pistänyt lapsen jalkaan.
Lapset asettautuivat jo syömään pienelle pöydälle, mutta vanhin poika kaipaili veistään. Olihan se sinulla illalla, mihinkä sinä sen nyt panit, sanoi Anna Liisa. Malinen kuuli keskustelun ja mitä kaivattiin. Vihasta puristetuin huulin astui hän pöydän luo ja nakkasi veitsen pojan eteen. Tuossa on nuoren rosvonoppilaan veitsi, on tainnut työpaikalle unohtua. Pojan kasvot sävähtivät punaisiksi.
Kyllä meillä keinoja on.» Vangin kalpeat kasvot sävähtivät punaisiksi, mutta hän vastasi vakavalla äänellä: »Pakottakoon ruhtinaanne, jos voi. Minä vannoin isieni Jumalan ja kuninkaani kruunun kautta, että me näytämme teille tietä, vaan viemme teidät pohjattomiin syvyyksiin. Sanokaa se herrallenne.» »Hyvä, sen saatte itse kokea.
Talonpojan ahavoittuneet kasvot sävähtivät tummanpunaisiksi, ja hetkisen aikaa kului ennenkuin hän vastasi: Muistanenhan sen miehen, joka vei minulta kuusi reipasta poikaa kaikki täysikasvuisia, kuuden jalan ja kahden tuuman pituisia miehiä, joilla oli voimaa kädessä ja rohkeutta rinnassa. Isä parka! sanoi muukalainen säälitellen.
Monet kasvot sävähtivät äkkiä punaisiksi, mustat silmät säteilivät silkkisten silmäripsien alta. Useimpain katseet osottivat, että hurmaavan ihanaksi oli itämaitten tyttärille kuvattu naisen elanto komeassa Stambulissa. Ainoastaan Vaali loi katseensa alas ja huokasi syvään.
Vanhusherran kalpeat kasvot sävähtivät ihan tulipunaisiksi ja niin leimahti vielä jo aikoja sitten menneen nuoruuden tuli hänen silmissänsä, kuin iltarusko vielä laskiessansa kerran välähtäen kultaa metsien varjoisat lehdot.
Täällä on joku, joka on tullut vaseti sinua tervehtämään, pikku tyttöseni, sanoi Liisa harvaan ja painokkaasti. Mene tervehtämään häntä, Paula, se on isäsi! Pienet, valkeaan huntuun verhotut kasvot sävähtivät helottavan punaisiksi ja jonkunlainen puistutus näytti värisyttävän tuota pientä olentoa.
Jos sinäkin voisit tulla samanlaiseksi, Juho, kuiskasi hän; haluaisitko sinä puhutella pastori Törneä. Hänen kasvonsa sävähtivät jäykiksi ja kylmiksi: Ei, sanoi hän tuimasti; sen verran olen minä pitkin elämääni kiusautunut pappeihin ja heidän puheisinsa ett'en minä halua ketään heistä luokseni kuolinhetkenäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät