United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sanokoot mitä hyvänsä, minä olen Herran voideltu. Semmoisena minun olisi pitänyt elää, semmoisena minä tahdon kumminkin kuolla." "Entä Miriam?" "Herra ei hylkää häntä: hän ei koskaan hylännyt Herraa." "Ja Schirene?" "Schirene! oi! hänen tähtensä yksistänsä minä kuolisin kuin sankari!
Miriam kuunteli häntä ääneti eikä Honain kaikella suurella taidollansa saanut häntä vähimmälläkään tavalla sanomaan ajatustansa näitten keinojen soveliaisuudesta. He erosivat, Honain yhtä toivokkaana kuin häijyt aina ovat.
Ei kumpikaan heistä vastannut, sillä he tiesivät, että se ilmoitti Alroy'n lähtöä tutkijainsa eteen. Miriam jäi samaan asemaan, ja sama kiihkeä kysymys kuvautui niinkuin ennen hänen kasvoissansa. Torvi kaikkui toistamiseen, ja sen jälkeen kuului kansan huutoja. Silloin hän nosti kätensä taivasta kohden ja painoi päänsä alas ja kuoli. "Onko torvi toistamiseen kuulunut?"
Se tunti lähestyy, jolloin meidän tulee kohdata hallitsioitamme ja heidän näkötutkintoansa; oivallinen oikeus, joka alkaa uhkauksilla ja päättyy kidutuksiin. Sinä olet ääneti, Miriam." "Minä puhun Jumalani kanssa." "Mitä tämä hälinä tietää? Joku olento liikkuu pimeän rautaristikon takana. Vankivartiamme. Ei, ei. Se on Kaleb! Uskollinen lapsi, minä pelkään, että olet joutunut vaaran suuhun."
Sanoma Lygian ihmeellisestä pelastuksesta levisi nopeasti kristittyjen joukkoon, jotka vastaiseksi olivat pelastuneet onnettomuudesta ja jotka elivät hajallaan siellä täällä. Uskonheimolaiset riensivät silloin katsomaan niitä, joille Kristus niin selvästi oli osoittanut armoaan. Ensinnä saapui nuori Nazarius ja Miriam, joiden kodissa apostoli Pietaria pidettiin piilossa, sitten tuli muitakin.
"Niin minäkin", lausui Beruna. "Olisi hupaista tietää, mitä hän on haremin tehnyt", sanoi Lea. "Minun luullakseni hän ei tohdi puhutellakaan heitä", arveli Imra. "Sinä erehdyt suuresti", intti Batseba. "Kuulkaat!" sanoi Miriam. "Se on Hassan", lausui Batseba; "jospa hän ei koskaan palaisi!"
"Ja mitä uusia kuuluu ystävistämme?" "Ei järin hyviä, mutta kummallisia." "Kuinka niin?" "Hamadan on valloitettu." "Minä odotin sitä; kertokaat kaikki." "Vanha Bostenag ja prinsessa Miriam ovat viedyt vankeina Bagdadiin." "Vankeina!" "Niin; mutta luullakseni heidän ei ole mikään hätä. Herra Honain on suurissa määrin valloittajan suosiossa ja puollustaa heitä epäilemättä." "Honain suosiossa!"
"Jos olisimme kohdanneet toisemme eilen, sinä olisit tavannut minut ehkä vähän tuskastuneena. Vaan tänä päivänä minä olen kokonaan saavuttanut itsehillintöni jälleen. Siitä asti kuin minä astuin Tigrin poikki, minä en ole ollut niin tyytyväinen. Minulla on ollut suloisia unelmia, kallis Miriam, täynnänsä lohdutusta, ja enemmän kuin unelmia.
Ja Miriam jatkoi matalalla äänellä: "pakene, David, pakene, sillä se mies, jonka sinä löit, on ruhtinas kansansa joukossa." "Hän on oleva armollinen, sisareni; ja epäilemättä, koska hän ensiksi erhettyi, on hän jo tällä hetkellä unhottanut rikokseni." "Oikeutta ja armoa! Veljeni, mitäpä nuot ilkeät tyrannit näistä kummastakaan tiennevät!
Jollemme voi kukoistaa, niin kuolkaamme!" "Voi! älä sano niin, veljeni!" Hän kääntyy ja luo silmänsä kasvoihin, kauniisin kuin tähdikäs yö; hänen sydämensä on täynnä, hänen äänensä matala. "Oi' Miriam! sinä mustien ajatusten karkoittaja! Sinäkö se olet? Miksi olet täällä?" "Miksi minä olen täällä? Etkö sinä ole täällä? ja tarvitseeko minun tuoda elin mitään tukevampaa syytä?