United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voittaja ja hänen morsiamensa nousivat valta-istuimellensa; tämän portaat olivat täynnä nuorukaisia ja tyttöjä. Valta-istuimella, heidän oikealla puolellansa, istui kunnian-arvoinen Bostenag; vasemmalla uljas varakuningas ja hänen puolisonsa. Kartakeihin molemmin puolin oli hoviväkeä asettunut.
Ihmekö siis, ruhtinaani, että Filistealaiset taannoin korkoja vaativat?" "Ei, se ei ole mitään", jatkoi ijäkäs Bostenag palveliansa huudahuksista vaaria pitämättä.
Ilo loisti Mahomettilaisten kasvoista, kylmä väristys hiipi Hebrealaisten sykkiviin sydämiin. "Löytyy vaan yksi Jumala", lausui portin päällikkö. "Ja Mahomet on hänen profeettansa", vastasi joku vartia. "Huomenna me leikkaamme nenän kaikilta noilta juutalaisilta koirilta." "Valtikka on kadonnut", huudahti Bostenag epätoivossaan.
Kaikki astuivat juhlallisessa järjestyksessä Alroy'n valleilla sioitetun valta-istuimen editse ja painoivat alas lippunsa ja keihäänsä, kun he tulivat urhoollisen johdattajansa ohitse. Bostenag ja Miriam ja koko kaupungin väestö katselivat muureilta tätä elähyttävää näytelmää.
"Ja mitä uusia kuuluu ystävistämme?" "Ei järin hyviä, mutta kummallisia." "Kuinka niin?" "Hamadan on valloitettu." "Minä odotin sitä; kertokaat kaikki." "Vanha Bostenag ja prinsessa Miriam ovat viedyt vankeina Bagdadiin." "Vankeina!" "Niin; mutta luullakseni heidän ei ole mikään hätä. Herra Honain on suurissa määrin valloittajan suosiossa ja puollustaa heitä epäilemättä." "Honain suosiossa!"
Kerta toisensa perästä kunnian-arvoisa Bostenag keskusteli voiton mahdollisuutta samantunteisten, vaan toivottomien vanhempien kanssa. Miriam rukoili ehtimiseen. Heidän rohkeimmat toiveensa eivät ulottuneet heidän ruhtinaansa paon tuolle puolen.
"Olisi hupainen tietää, tuovatko he Alroy'n tänne elävänä vai kuolleena", sanoi portin päällikkö. "Jos hän elää, hän seivästetään", vastasi joku vartia. "Jos hän on kuollut, ruumis viskataan pois koirille", arveli päällikkö; "niin on tapa tehdä." "Bostenag hirtetään", jatkoi vartia. "Ja hänen heimolaisensa Miriam myöskin", vastasi päällikkö. "Hm!" lausui vartia.
Kunnian-arvoisa Bostenag ei ollut puhunut paljon ollenkaan siitä anti, kuin Alroy oli kukistunut; se oli todella aivan ilmeistä, että hänen hengenvoimansa, vaikka kohta ne eivät olleet kokonaan luopuneet hänestä, olivat kumminkin suuresti tylstyneet. Hän ei jättänyt koskaan vuodettansa; hän ei pitänyt mitään vaaria siitä, mitä tapahtui.
Hän käänsi päätänsä ja silmäili heimolaistansa, kun tämä astui ulos: hänen katkera katsantonsa lauhkeni vähitellen, kun Bostenag poistui: alakuloisuus astui ivan sijaan; hän huokaili, hän heittäysi sohvalle ja peitti kasvonsa käsillään. Yhtäkkiä hän nousi ja astui epätasaisesti ja kiivaasti edes-takaisin huoneessa. Hän seisahti, hän nojautui yhtä pylvästä vastaan.
Kun pääsemme hänen huoneesensa, me olemme tuokion turvassa niin turvassa kuin kurja sukukuntamme suinkin voi olla. Bostenag on niin rikas, niin viisas, niin varovainen, hän tietää niin tarkasti ihmisten menot ja tuntee niin täydellisesti tämän kansan luonnon ja mielenlaadun, että kaikki käy hyvin; minä en pelkää mitään.