United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä hento nuorukainen, kokematon ja heikko, joka ei tiedä mitään tämän kummallisen maailman menoista, jossa joka askel on vaara kuinka paljon vaivoja, kuinka monta tukalaa kohtaa, mitkä mieltä masentavat pettyneet toiveet, mikä pitkällöinen alakuloisuus, mitkä synkät huolet, mitkä alinomaiset viettelykset nyt väijyyvät tätä hentoa poikaa! Oi! kansalaiseni, tämäkö teidän toivonne on?
Vanhus vaikeni ja kävi istumaan kansalaistensa joukkoon, jotka kunnioituksella siirtyivät tieltä. Silloin Typhon, häpeän vallassa, puhkesi puhumaan: "Kuulkaa minua, kansalaiseni! Teidän oman hyötynne, kuolemattomain jumalain nimessä rukoilen minä teitä: älkää antako johtajanne mennä. Pysyköön Kleobolus virassaan!"
Kerran tuo hän kenkäänsä piilotettuna pienen "sapiskan", jossa siistillä käsialalla on kirjotettuna vain sanat: "Terveisiä suomalaisilta sotaoikeudessa". Nimeään ei kirjottaja varovaisuuden vuoksi ole pannut alle. Vasta vallankumouksen päivinä tulen tuntemaan nuo sotaoikeudessa kulkeneet kansalaiseni. He ovat kaikki nuoria ylioppilasmiehiä, luvultaan puolikymmentä.
Salin toiseen päähän oli laitettu sievä puhujasija nuorista kuusen näreistä ja havuista. Kun väki kokoontui arpajaisia viettämään, ei tietty aavistaakaan, kuka pitäisi puheen. Nytpä liehahti puhujasijan havu-ovi auki, ja siihen ilmestyi Lukulan Iikka. Jalona, korkeana seisoi hän tuossa; hänen kasvonsa olivat tyynen ja rauhaisan näköiset, ja hän alkoi seuraavan puheen: "Arvoisat kansalaiseni!
Totta on, että tästä asiasta neuvottelin erään arvoisan kansalaiseni, »pater» Fatsides'in kanssa, joka kuuluu Würtzburg'in skotlantilaisluostariin» »Ja toivottavasti», keskeytti kreivi Menteith, »saittekin tältä hengelliseltä isältä selvän neuvon?»
»Malttakaa, herra päällikkö!» huusi nuorukainen kuoleman tuskassa »kuulkaa mitä minä sanon älkää viattomasti saattako minua kuolemaan minun kansalaiseni tässä maailmassa ja Jumalan oikeus toisessa vaativat teitä edesvastuuseen verestäni.» »Kyllä minä voin vastata teoistani kumpaisessakin maailmassa», virkkoi provossi kylmäkiskoisesti.
"Sen teen", sanoi tämä, "sillä meillä on sama matka". "Sama matka? Minne sinä sitten aiot?" "Kotiini Galliaan. "En voi kauemmin katsella tätä kamalaa taistelua. Sinä tiedät itsekin, että koko Italia nousee Bysantin puolesta teitä vastaan. "Kansalaiseni sotivat Belisariuksen johdolla. Pitäisikö minun sotia heitä vai sinua vastaan? Minä lähden."
»Jos minun nuori kansalaiseni», virkkoi skotlantilainen hymyillen, »arvelee, että minä olen tehnyt hänelle vääryyttä, niin sanaakaan vastaan väittämättä annan hänet jälleen teidän haltuunne.» »Ei, ei!
Eilen vielä oli mielestäni aivan luonnollista, että muutamat kansalaiseni kävivät silkissä, toiset ryysyissä, että muutamat olivat hyvinvoivan, toiset taas nälkäisen näköisiä.
Kansalaiseni kummaksuivat kauvan minua, ja usein kuulin heidän kuiskuttavan toisillensa, erittäinkin lasten keskenänsä: »tuo on se mies, joka juovuspäissään on akkaansa lyönyt». Ne sanat kävivät kuin puukon pistokset läpitse sydämeni.