United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ota virpi viittä syltä, salko seitsentä tapoa, jolla selät seuruelet, meren pohjat meuruelet, nostat ruotaisen romuen, kaiotat kalaisen karjan tämän nuotan nostimille, satalauan laskimille, kalaisista kaartehista, lohisista loukeroista, suurilta selän navoilta, synkiltä syväntehiltä, päivän paistamattomilta, hiekan hieromattomilta!"
Taikka miksi neuon ja opetan sinua, etkö jo itse aikaa sitte ole laulanut: Kun kuulen sanottavaksi, Eli liioin pantavaksi, Silloin seison selvemmästi, Piän päätä pystymmästi, Olen kun oriheponen, Tahi sälkö säärtä lyöen; Kuulisin kiitettäväksi, Yhenkään ylistäväksi, Alempana pään pitäisin, Alas silmät siirteleisin. Helsingissä 9 päivä Huhtikuuta 1840. Elias Lönnrot ENSIM
Viheriäisellä tasaisella paikalla, lurisevan lähteen vieressä, ei kaukana H n kartanosta on salko, koristettu maasta latvassa heiluvaan sini-keltaiseen liinaan saakka kukilla, nostettu pystyyn. Tänne on kylän nuoriso kokoontunut. Katso, mimmoinen kirjava joukko!
Luonnon joka jäsenessä on eloa ja liikuntoa! Nosta silmäsi taivaalle ja veisaa ilo- ja riemu-virsi, katsellessasi luonnon suurta hääjuhlaa! Nyt on mittumaari-aamu. Salko ei ole enään piiritetty iloisilta tytöiltä ja nuorukaisilta. Siellä täällä näet heidän, hajonneina pieniin joukkoihin, käsi kädessä kuljeskelevan kotionsa.
Ylpeä on Sormun Irja, tulikukka, suolla soihtu, kiehtova kuin noidan kirja, väkevä kuin velhon loihtu; silmät tutkivat ja syvät, varsi suora niinkuin salko, huulet niinkuin marjat hyvät, suu kuin hiirenherneen palko. Saapuu maiden, merten takaa sulhot suuret orhin, laivoin, tyttö rukkasia jakaa; ottaa jonkun kihlat vaivoin, viikon pitää, sitten hylkää.
Hänellä oli äkkinäinen sälkö hevosena, jota min' en malttanut olla kehaisematta. "Kiireesti opettakaamme ratsuja, niitä piakkoin tarvitsemme!" huusi hän minulle. Hän tulee vielä tänään minua katsomaan, sanoi, ja, teidän pyyntönne mukaan, keskustelemaan teidän kanssanne. ALBA. Hän saa sinut tavata. FERDINAND. Kaikista ritareista, joita minä täällä tunnen, on hän minusta miellyttävin.
Hän koki toki puolustautua tenäten: »Ka oisit ihe alakanna siitä aastasj, etkä minuu kiusannut.» Niin jatkettiin. Haettiin jo kylästä apua. Väkeä tuli. Tehtiin pitkä salko, joka ulettui kaivon pohjaan, sen päähän kiinitettiin rautakoukku ja nyt alkoi naaraus.
Kun kuulen sanottavaksi, Eli liioin pantavaksi, Silloin seison selvemmästi, Piän päätä pystymmästi, Olen kun oriheponen, Tahi sälkö säärtä lyöen; Kuulisin kiitettäväksi Kertakaan kehuttavaksi, Alempana pään pitäisin, Alas silmät siirteleisin. Sanat päälleni satavi. Usein minä poloinen, Usein tytär utuinen, Luskan luisessa tuvassa, Kiehun kielikattilassa.
Kestettyään hirmuisen myrskyn Ontariolla, saapui Myrskypilvi mainittuun saaristoon, ja Jasperin taitavan käden ohjaamana luikerteli se toisin vuoroin niin soukkain salmien läpi, että salko- ja raakapuut tuskin näyttivät voivan päästä kulkemaan puiden oksiin tarttumatta, toisin vuoroin pieniä lahtia myöten, kadoten sitten taas kallioiden, puiden ja pensasten sekaan.
Ei ole kuultu eikä nähty sinä ilmoisna ikänä parempata laulajata, tarkempata taitajata: suu se syyteli sanoja, kieli laski lausehia, kuin on sälkö sääriänsä, ratsu jalkoja jaloja.