Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Aivan hänen päänsä kohdalla oli helleniläisen taiteilijan muovailema nuorekkaan kaunis Hypnos, unen lempeä jumala. Hän uneksi, että unenjumala sai kalpean veljensä Thanatoksen totisemmat, surulliset kasvonpiirteet. Vitkalleen ja hiljaa laskeutui kuolemanjumala häntä kohti. Se tuli yhä lähemmäksi. Sen piirteet tulivat yhä selvemmiksi. Hän tunsi jo otsallaan sen henkäyksen.
"Olkaa varuillanne, gootit!" Cethegus tunsi tuon nuorekkaan vartalon. Hän tunsi äänenkin. "Antakaa laivan tulla lähelle. "Aivan lähelle. "Kahdenkymmenen askeleen päähän. "Ampukaa silloin vasta. "Ei vielä. "Nyt. "Nyt. Ampukaa!" "Suojatkaa itseänne gootit!" Nuolisade lensi laivaa kohti. Mutta kilpilinnasta nuolet kimposivat takaisin. "Kirous", huusi prefektin takana seisova Piso.
"Ennemmin tai myöhemmin täytyy meidän muuttua vanhoiksi", sanoi hän viimein ja irrotti Esterin kädet kaulastaan, "kaikki eivät voi säilyä noin nuorekkaan kauniina kuin sinä..."
Hän näki hänen istuvan penkillä, hän näki kauniit jaloa henkeä kuvastavat kasvot, tummat silmät ja hiukan suruisen suun, joka väliin hymyili niin ystävällisesti, niin veitikkamaisesti, vaan väliin taas näytti niin kauhean ankaralta ja totiselta... Hän kuuli äänen monet eri väreet ... näki hänen nuorekkaan, sulavan vartalonsa, joka uhkui terveyttä ja voimaa... Ja hänen ympärillään oli kesä täydessä kukoistuksessaan, kesä, joka näytti lupaavan niin paljon onnea ... joka kuiskaten kertoi niin kauniin tarun lemmestä ja ilosta...
Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen?
Samassa kun hän kuuli tuon nuorekkaan, heleän äänen, syntyi hänen mielessään kuva iloisesta tyttöparvesta, koulu-ajasta ja kepposista. Hän nousi ja laski Viljon sylistään. Hänen täytyi nähdä tuon puhujan kasvot. Hän oli niitä tuskin vielä huomannut, vaatteita ainoastaan.
Kun hän pääsi kujan suuhun ja kääntyi maantielle, niin hänen piti taasen vilkaista pihalle, vakuuttautuakseen että nuo molemmat olivat yhä siellä tallella. Mutta isäntä asteli jo poispäin. Ja hän näki ripeät, tarmokkaat askeleet, näki nuorekkaan vartalon, joka uhkui toiminnanhalua, mutta jossa kaikki oli samalla varmaa, käskevää ja hallittua.
Ma kevään muistan niin nuorekkaan, Ja siinä nään ylioppilaan, Mi ensi seppelet voitti. Jo kauniina päivänä painetaan, Eräs kiistakirja, mi leimullaan Omatekoiset areopaagit maan Vain sellaisiks näyttää koitti.
"Katso, Totila. Nuorekkaan kaunis voimasi ja tulinen rakkautesi eivät eniten vedä minua puoleesi. "Eniten kiinnittää minua sielusi, avomielinen, päivänpaisteinen, jalo sielusi, josta sydämeni on ylpeä. "Sinä vaellat tämän synkän maailman läpi kirkkaana ja valoisana kuin valon jumala. Voitonvarman voimasi jalo rohkeus, olentosi lennokkuus ja iloinen suoruus ovat ylpeyteni.
Ja jos tämä pulan aika olikin pannut jonkin verran lisää harmaata hänen hiuksiinsa niin hänet, joka on hänen rinnallaan niin nuorekkaan suorana ja ikäänkuin luotu tueksi, hänet hän on säilyttänyt. Totisesti hän on asunut miehensä rakkauden turvissa...
Päivän Sana
Muut Etsivät