United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma kevään muistan niin nuorekkaan, Ja siinä nään ylioppilaan, Mi ensi seppelet voitti. Jo kauniina päivänä painetaan, Eräs kiistakirja, mi leimullaan Omatekoiset areopaagit maan Vain sellaisiks näyttää koitti.
Ja malja Zeullen ja Lemmellen, Ja malja poijalle Maian Ja kunnia immelle kolmellen, Suloparvelle neljän Aglaian. Mut seppelet sorjimmat, hohtavimmat Ajan-neidoille solmikaat, Ja maljat luvuttomat, laatuisimmat, Ja Bakkhosta kutsukaat! On parhain tuo, joka parhain suo Ja kerskuvan haastelun luistavaks luo Ja kutsuvi kisahan kimmat.
Sorjat neitojen pääss' oli seppelet, poikien heilui miekat kultaiset kupehell' olusvöin hopeaisin. Vuoroin ympäri kiepuivat ylen ketterin varpain, kiitäen kuin levypyörä, kun ääreen astiaseppo istuu tunnustain käsin tuttavin, onko se herkkä, vuoroin vastakkain taas karkelivat rivitysten. Saartanut tungos suur' ihamiell' oli karkelon armaan.
Minä valaisen toisten elämää, nautin omastani. Niin, meidän viisautemme on ikuista, mutta elämämme on lyhyt. Käytä siitä kaikki mahdollinen niinkauan kuin vielä voit! Suo nuoruudellesi tyydykettä, salli aistiesi nauttia! Pian tulee hetki, jolloin viinimaljat eivät enää viittaa, eivätkä seppelet kukoista. Nauti niinkauan kuin voit! Ole rauhassa, Apekides, holhottini, ja seuraajani!
Tein hautalaulus, sulle laulun uuden virittää kerran muiston tyttäret, näet polkeeton on kieli vastaisuuden, ja ansiot saa viimein seppelet. Jäit viitaks kahden laulukauden rajan, tukien toista, toista varoittain, mut taistos maltti voitti taitteess' ajan, ja vihdoin päivä usvat heitti hajan ja vaipui suurenneena hehkuun purppurain.