United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tällä kertaa petoja oli sentään liian paljo, ja sentähden ohjelma alkoi andabatien taistelulla. Andabatit olivat kypäriin puettuja miehiä, joiden kypäristä puuttui silmälävet, joten heidän täytyi iskeä umpimähkään. Muutamia kymmeniä andabateja astui nyt arenalla ja he alkoivat hurjasti piestä ilmaa miekoillaan.
Noin järisyttäjä maan nyt akhaijein intoa kiihti. Johtoon Aiaan kummankin rivit suorihe vankat; moittinut eip' ois Areskaan, jos ois kera ollut, noit', ei nostaja miesten Athene; näät valioimmat sankarit vartoamass' oli joukkoa Hektorin aimon: keihäs keihääseen, limitysten kilpehen kilpi, suojus toiseen, mieheen mies, kypäriin kypär' yhtyi; heilahtaa kypär' ei hevin jouhinen, välkkyväharja voinut toiseltaan, niin sankea heit' oli parvi.
Heillepä virkkoi taas hepourho Gerenian Nestor: "Käykää kaikki nyt arpomahan, kenet säännevi arpa; mies se akhaijein näät varusäärten mielt' ilahuttaa, itselleen ilo suur' on myös, jos saapuva lienee vauriotonna hän taas tapon tuiman tanterehelta." Virkki, ja itselleen kukin arvan merkityn laati, heittäen sen kypäriin Agamemnonin, Atreun poian.
Sä siinä näit orhit korskuvat ja aseloiston, soturit tungeskeli, torvet pauhas, ja räiskyin keihäät murtui, helähtäin soi iskut kilpihin ja kypäriin, ja pöly taistelijain kunnian ja häpeän loi hetkeks pilven peittoon. Oi, salli minun vetää verho eteen tään mulle liian kirkkaan näytelmän, ettei tää kaunis hetki ankarasti mua muistuttaisi vähäisyydestäni!
Mutta kun viimein ehti sen luo, jok' ol' laatinut merkin, arvan viskannut kypäriin, tykö loistavan Aiaan, 187 tää käden kurkottaa, ja hän arvan antavi hälle; mielin riemuavin oman merkin siin' uros tunsi, maahan jalkoihinsa hän arvan viskasi virkkain: "Ystävät, arpa on mun, ja se riemuin rintani täyttää, sillä mun voittaa on luja toivoni urhea Hektor.
Durward kuuli epäselvästi sanat, jotka osaksi jäivät onttoon kypäriin; mutta tuota nuijan heilumista oli mahdoton käsittää väärin, ja töin tuskin hän kerkesi vain pyytää enoansa sekä muita kumppaneitaan pysymään syrjässä, jos he tahtoivat olla oikeita aatelismiehiä, kun De la Marck harppasi jo häntä kohti kuin tiikeri ja samassa sivalsi nuijallansa, liikuttaen samalla sekä jalkaansa että käsivarttansa, jotta sivallus hypähtävän ruumiin painosta saisi sitä suuremman voiman.
Hän oli puettu roomalaisen sotamiehen varukseen, kypäriin ja rintahaarniskaan, hänen kädessään oli soikea kilpi ja miekka, ja hänen tumma ihonsa ja jyrkät kasvonpiirteensä kuvastuivat eloisasti valkeata marmoria vasten. Hän näytti huomaamattaan olevan erään toisen nuorukaisen innokkaiden katseiden esineenä.