United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kosk'ei vaaraa nähtävissä, Kuluu aika unelmissa. Meri muka pauhaamahan, Pauhas satain koskein verran; Kurimukset vainolaisna Väjyi meidän poikasia Viikinkien ryöstölaiva Kiiti sorjin kokkinensa Kuin on köyvyt lammen joutsen.
Sä siinä näit orhit korskuvat ja aseloiston, soturit tungeskeli, torvet pauhas, ja räiskyin keihäät murtui, helähtäin soi iskut kilpihin ja kypäriin, ja pöly taistelijain kunnian ja häpeän loi hetkeks pilven peittoon. Oi, salli minun vetää verho eteen tään mulle liian kirkkaan näytelmän, ettei tää kaunis hetki ankarasti mua muistuttaisi vähäisyydestäni!
Tyventyi silloin hiukan pelko multa, mi pauhas sydämeni järvell' äsken, kun vietin kauhun yötä kaameata. Mut niinkuin se, mi vielä huohottaen mereltä päässyt juur' on rantamalle ja katsoo taapäin vettä vaarallista; niin sielunikin, hädissänsä vielä, taa kääntyi katsomahan paikkaa, joka ei salli elää kenenkään. Kun olin
Tuima tuuli pilvet poisti, Kaunis päivä paisto taas; Vuori loisti, viita loisti, Koski pauhas koti-maas. Impein eteheeni väikky: Silmä iski salamoi, Kiharien yössä läikky Otsa niinkuin aamun koi. Ihastelin otsan aamuu, Mesi-huulii suutelin. Suutelinko taivon haamuu? Hekumasta heräsin. Tapauksen tahdon kertoo, vaik'ei juuri Ihmeellisen, mutta lempeän ja hellän.
Tyventyi silloin hiukan pelko multa, mi pauhas sydämeni järvell' äsken, kun vietin kauhun yötä kaameata. Mut niinkuin se, mi vielä huohottaen mereltä päässyt juur' on rantamalle ja katsoo taapäin vettä vaarallista; niin sielunikin, hädissänsä vielä, taa kääntyi katsomahan paikkaa, joka ei salli elää kenenkään. Kun olin
Mä viinavirtaa katsoin hirmustuin: Elämän laivahylky siinä kuin Juur' uppoomallaan ui, vaan ihmiskunta Laivassa huoletonna veti unta. Ja taivas sysimusta, valoton, Kuin kuolinliina peitti tienohon, Ja pauhas ukkonen, ja raivos tuuli. Tuon minä vain ja öiset aaveet kuuli. Ei aurinkoa eikä iloa Rikosten, vilpin virran tienoilla, Ja häijy henki ulvoi ilossansa, Virralla nähden parhaan tavaransa.
Poikkesi ihmeissään hän syrjään, ei toki saliin lähtisi suoraan, vaan sisäsuojiin keittiön kautta, hiuksia järjestääkseen, kun salin uljahan uksi aukeni siinä, ja hän heti taaton tunsi, mi pauhas: »Lyhtyjä tuokaa, hoi! Joko taas on kartano tyhjä? Miks ei kamssuja kapteenin toki nosteta reestä?» Näin hän huusi, ja riemuissaan kuustoistias impi tunsi jo aavistuksen.
CLEOPATRA. Hän jalan polki valtamerta, käsin Syleili maailmaa; kuin sfeerein sointu Ol' äänensä, kun ystäville haastoi, Mut järkyttää maanpiirin kun hän tahtoi, Se pauvanteena pauhas.
Sen toisella rannalla seisoi Temppeli korkea, Siell' kuulimme virsien veisun Ihanast' huokaavan, Ja viimein, kuin jumalten maasta, Temppelin kello pauhas. Ja katselin kaukasta vuorta Ylhäällä pohjosess' Kuin ihmeellist' Onnelan maata. Unien kangastus! Kosk' impeni sylissäin istui Temppelin kellon pauhuss'.
Ja Lottakin myös; sai korjnuseen tavaransa hän vaivoin vaan; telttansa, kärryn lekkerineen sekä ontuvan hiirokkaan. Levähdettiin. Hänpä se pauhas taas tapahansa jo tunnettuun, mut poiss' oli teltta, hän ryyppyjä kaas all' uhkean kuusipuun. Suru hällä on, vaikkapa huulillaan hymyn joskus piilevän näät; suri urhojen huolta, ja nauraessaan oli kosteat poskipäät.