Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hän alkoi itkeä uudelleen. "Vaiti, vaiti ajatteles että hän kuulisi." Tyttö katosi akkunasta. "Kas niin, nyt menee Lagertakin." Hän läski käsivarret akkunalaudalle ja nyyhkytti. "Rikhard." Lagerta seisoi ulkona trottoarilla. "Oletko sinä siellä?" Tyttö ojensi hänelle omenanraakaleen. "Tahdotko maistaa?" "Kiitos." "Pidä vaan se kokonaan." "Sinä olet hy-hyvä sinä, La-ge-gerta."
Minulla ei sitä paitse olekaan mitään huvia sellaisista hienoista pidoista, kun en saa olla passaamassa." Hääpäivä oli käsissä. Gunhildin täytyi yhä pysyä vuoteen omana. Hänen voimansa olivat murtuneet. Vanhuus ja haavakuume yhtyivät. Hän kävi päivä päivältä heikommaksi; mutta kun Rikhard ja Lagerta kävivät häntä tervehtimässä, oli hän olevinaan virkeä, laski leikkiä ja hymyili.
Hän oli perinvastoin vierasten joukossa, sillä pidot vietettiin asianajaja Jansenin ja neiti Lagerta Fengstrupin kihlauksen johdosta. Oli muutoin omituista, että Gunhild, joka vuosikausia oli tottunut liikkumaan seuraelämässä suurimmalla kepeydellä, tässä tilaisuudessa näytti neuvottoman ujolta.
"Herra pormestari, minä en pyydä mitään muuta, minä en elä minkään muun eteen kuin saadakseni poikani oikein onnelliseksi. Ja hänen tulevaisuuden onnensa on teidän kädessänne. Se on korko." "Minunko kädessäni?" "Teidän, herra pormestari, hän ja Lagerta pitävät toisistansa. Sen olen kauan tietänyt. Tänä iltana ovat he itse toisilleen sen sanoneet.
Nämä askeleet tunsi hän niin hyvin, ne olivat Rikhardin; mutta niiden vierestä kuului toiset kepeät askeleet. Ovi aukeni, ja Rikhard astui sisään Lagerta käsivarressa. Gunhildin silmät loistivat. Siinä seisoi kaunis pari, mies uljas ja miehevä, vaimo kaino ja hymyilevä, myrttiseppele mustissa kiharoissa, joiden ympärillä leijaili kevyt morsiusharso.
"Salissa aivan yksinään. Ketään vieraita ei ole tullut, ja pormestari ja rouva ovat vielä huoneissansa." Ylioppilas astui saliin. Lagerta seisoi kumarruksissa erään konsolin yli ja järjesteli kukkasia vaasiin. Lattiamatto teki nuorukaisen askeleet kuulumattomiksi, niin ettei neito huomannut hänen tuloansa. Lagerta seisoi seljin oveen.
Hän ojensi kätensä. "Kiitoksia, samoin," sanoi Rikhard hämillään. Lagerta tuntui niin kummallisen vieraalta Rikhardista seisoessaan siinä laahaavassa mustassa silkkihameessa ja tukka palmikoittuna ja niskaan kiinnitettynä. Hänestä oli kerrassaan tullut täysikasvuinen nainen, ja Rikhard tunsi itsensä olevan vielä vaan koulupojan. Hän seisoi sormien uusia mustia hansikkaitansa.
Yht'äkkiä tarttui koura Rikhardin niskaan. "Sillä tavoinko sinä istut, veitikka?" Se oli yliopettaja. Lagerta pujahti kiireemmiten pakoon pelastaen puolet korteista mukanaan. Rikhard seisoi siinä hämmästyksissään loput kädessä. Espanjan ruoko kirjaili taas hieroglyfejä hänen selkäänsä, ja itkenein silmin ja pehmitettynä tuli hän vihdoin kotia.
Tiedättekö mikä siitä on nyt seurauksena?" Apteekkarin rouva ei sitä tietänyt. "Että nyt pitää kaikkien porvarien lasten lukea, ja kun räätärin- ja suutarinkakaroista tulee kandidaatteja, mistä silloin jalkineita ja vaatteita saadaan?" Apteekkarin rouva ei sitä tietänyt. Yliopettajan rouva ei myöskään sitä tietänyt. Frits ja Lagerta mennä pyörivät valsissa. "Mikä kaunis pari!
Oi, Lagerta minä, minä no, se on yhdentekevää, kutsukaa tänne vanhempanne, soittakaa palvelusväkeä, että he tulevat heittämään ulos huoneesta tuon kärkkään Gunhildsen heittiön, mutta nyt pitää teidän tietää se, jollette sitä ennen ole tietänyt Lagerta, minä olen rakastanut teitä, minä rakastan teitä ja koko elämäni minä olen teitä rakastava." Neito seisoi siinä pää kumarruksissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät