Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Minulla ei sitä paitse olekaan mitään huvia sellaisista hienoista pidoista, kun en saa olla passaamassa." Hääpäivä oli käsissä. Gunhildin täytyi yhä pysyä vuoteen omana. Hänen voimansa olivat murtuneet. Vanhuus ja haavakuume yhtyivät. Hän kävi päivä päivältä heikommaksi; mutta kun Rikhard ja Lagerta kävivät häntä tervehtimässä, oli hän olevinaan virkeä, laski leikkiä ja hymyili.
Pitäkää häntä tarkasti silmällä, vaan älkää olko liian kovat hänelle. Muistakaa mitä pappi sanoi rakkaudesta. Se on ihanin " Loppu heikkeni epäselväksi kuiskaukseksi. Katonpanijan äiti oli nukahtanut lepoon vanhassa siniruutuisilla uutimilla varustetussa sängyssänsä. Koko kaupunki tunsi vanhan Gunhildin; mutta siihen aikaan ei kaupunki ollut niin suuri, kuin se nyt on.
Kun Gunhild samana päivänä tuli Judith-äidin luokse kalpeampana ja väsyneempänä kuin milloinkaan ennen, tapasi hän siellä vieraan merimiehen, joka näytti olevan kuin kotonaan. Gunhild säpsähti, mutta rauhoittui samassa; sillä tuo ei voinut olla Bård. Siksi hän Gunhildin mielestä oli liian ruma ja vanha, ainakin mahtoi hän olla 40 tienoissa.
Mutta Gunhildia ei käytetty ainoastaan pitojen ilmoittajana. Kun jossakin oli ollut pidot, ei tiedusteltu viinejä j.n.e. Kysyttiin vaan oliko Gunhild ollut passaamassa, sillä silloin tiedettiin, että oli ollut hienoa. Kuitenkaan ei pidä luulla, että tämä osanotto seuraelämään oli Gunhildin ainoa toimi.
Oli ensin kalpea, mutta lensi sitten punaiseksi taas. "Nyt tulet vuoren rotkoon ell'et !" tyttö nauroi väkinäisesti. "Mihin hyvänsä, kun vaan saan sinua seurata", rukoili poika. "Sinä olet kaikkein kaunein koko maailmassa". Gunhildin kasvoissa loisti rajaton ilo; nyt hän oli voittanut! Mutta hän loi silmänsä alas ja tekeytyi vakavaksi. "Nyt sinä valhettelet", sanoi hän.
"Eipä juuri; mutta poika saattoi tulla hänen luokseen tuossa paikassa." "Onko hän täällä? pian, pian!" Gunhild oli sellaisessa kuumeessa, että se vanhukseenkin tarttui. "On kyllä, sekä hän että hänen vaimonsa", sanoi hän hymyillen. "Oikein kaunis pari siinä on!" Gunhildin sydän löi niin rajusti, että hänen täytyi istua.
Gunhildin rinnalla kaikki muuttui koleaksi ja värittömäksi; korkealle kohoavine rintoineen, mustine, kiiltävine hiuksineen, hän oli maailman parhain aarre ja häntä ympäröitsi tulikuuma rakkauden meri. Metsä tiheni kauempana. Se kasvoi korkeata hongikkoa ja paksua pensastoa; auringon säteet lankesivat lehdikköön, kuin kultaiset sadepisarat.
Gunhildia peloitti aina enemmän; nyt hän oli jo lähellä, rykäisi pari kertaa karkeasti; Gunhildin kaula kuristui kokoon. Ovi aukeni ja tuossa seisoi vouti. Hän oli yhtä rauhallinen kuin ennenkin, eikä näyttänyt vähääkään kummastuvan, että Gunhild oli muuttanut mieltä. "Noo", sanoi hän, "sinä olet tullut toisiin ajatuksiin?
Bård Neset, joka oli hänet turmioon syösnyt, hän syyllinen oli; hänen ylitsensä tämä valitus oli tuleva; hän saisi kärsiä kaikesta, mitä oli tapahtunut, itsensä, Gunhildin, pojan ja kaikkien nuorien tähden, kaikkien niiden tähden, joiden elämä oli hukkaan mennyt.
Häätalossa oli juhlallisesti valaistu. Gunhildin köyhässä huoneessa näytti myöskin juhlalliselta. Kahdessa kirkkaaksi puhdistetussa messinkisessä kynttiläjalassa paloi kynttilät pöydällä vuoteen vieressä, ja kynttiläin välissä oli kukkakimppu, Lagertan kaunein hääkukkio, jonka hän oli lähettänyt alas anopille. Gunhildin pää lepäsi tyynyillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät