Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kun kesä tuli, alkoi hän kylvettäjänä. Pikku Rikhard pantiin lapsivaunuihin, jotka seisoivat kylpyrakennuksen käytävässä. Siellä istui hän koko päivän niin kiltisti ja hyvästi ja pureskeli luurengasta ja hymyili kaikille kaupungin naisille, jotka tulivat kylpemään.
Hän ojensi kätensä. "Kiitoksia, samoin," sanoi Rikhard hämillään. Lagerta tuntui niin kummallisen vieraalta Rikhardista seisoessaan siinä laahaavassa mustassa silkkihameessa ja tukka palmikoittuna ja niskaan kiinnitettynä. Hänestä oli kerrassaan tullut täysikasvuinen nainen, ja Rikhard tunsi itsensä olevan vielä vaan koulupojan. Hän seisoi sormien uusia mustia hansikkaitansa.
Hän tahtoi aina niin väkevää teetä." Kaikki naiset saivat yskän ja purivat nenäliinoihinsa. Gunhild liiti edelleen teetarjottimineen, säysynä ja nöyränä kuten aina. Rikhard kävi kahdettatoista. Hän oli kelpo poika koulussa, vaan raju hän oli ja äkäinen. Aika lailla äkäinen. Enimmästi hän raivostui, kun pojat nimittivät häntä Gunhildseniksi, sukkeluus, joka aina paljon huvitti yliopettajaa.
"Niin oli, hyvä rouva." "Mikä hänestä tulee?" kysyi pormestari. "Panette kai hänet johonkin oppiin?" "Hän menee pääkaupunkiin ja alkaa lukea." "Vai niin, lukemaanko?" sanoi rouva kylmästi. "Hyvästi." Pormestarin vaunut ajoivat esiin. He nousivat vaunuihin. Lagerta nyykäytti ystävällisesti päätään. Rikhard loi hänen jälkeensä pitkän katseen. Sitten läksi hän kotiapäin äitinensä.
Eräänä päivänä olivat pojat alhaalla välitunnilla. Gunhild sattui juuri menemään ohitse. Apteekkarin poika, joka oli "sukkela," huusi kovaan: "Gunhildsen, tuolla tulee äitisi taskut täynnä kreemiä ja sylttiä." Yliopettaja nauroi täyttä kurkkua. "Minä annan sinulle sylttiä, minä, moskuseläin!" sanoi Rikhard ja antoi apteekkarin tulevaisuudentoivolle mustelman silmän ympäri.
Rikhard istui sängynlaidalla ja tuki häntä käsivarrestaan. "Ja hyvä on hän myöskin," sanoi Gunhild ja ojensi käden nuorta morsianta kohti. Lagerta laskeusi polvilleen sängyn viereen ottaen Gunhildin kädestä kiinni. Hänen valkoinen silkkisarsinen hameensa aaltoili pitkin lattiaa, ja hänen mustat silmänsä lepäsivät lemmekkäästi eukon ryppyisillä kasvoilla.
Siitä ajasta antoivat pojat Rikhardin olla rauhassa. Rikhard oli pääsevä ripille. Ripillepääsypäivänä oli paljon murhetta kaupungissa, sillä oli niin monta hienoa ripillepääsijää, ja Gunhild oli jyrkästi kieltäytynyt tulemasta minnekään passaamaan. Uudessa mustassa hameessa ja uusi valkoinen sininauhainen myssy päässä astui hän ylpeänä kirkkoon poikansa rinnalla.
Onhan aivan käsittämätöntä miten ne sinne ovat joutuneet." "Selkäni, selkäni!" "No, nyt on rouva yhtä punainen seljästään kuin minun Rikhardini eilen, kun yliopettaja oli tehdä hänestä raajarikon." Rouva loi häneen tutkivan silmäyksen. Gunhild seisoi siinä säysynä ja nöyränä kuten aina. "Tahtooko rouva vitsomista?" "Tahdon, kiitos. Vai niin, pikku Rikhard sai siis eilen selkäänsä?"
Sitten oli hän kirjoittanut pääkaupunkiin Rikhardille, joka äskettäin oli saanut asianajajan oikeudet, että hän tulisi kotia ja asettuisi kotikaupunkiinsa, ja niin oli juriskandidaatti Rikhard Jansen tullut kotia ottamaan asianajaja Simonsenin avonaisen paikan. Pormestarilla oli suuret pidot; mutta Gunhild ei ollut passaamassa.
"Rikhard, miksi olette te niin katkera minua kohtaan?" "Katkera teitä kohtaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät