United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kummissaan katsoivat ylioppilaat tuota intoilevaa, raihnaista ukkoa, jonka silmät nyt kiiluivat tulena. Vaan tämä jatkoi vieläkin: Minä en sitä älynnyt, ja sitä saan nyt raskaasti maksaa hautaani saakka. Ei sen vuoksi, että nälkää näkisin ja vilua kärsisin.
HILMA. Maailma ei tuomitse niin väärin. Se mitä olen ainoan kerran elämässäni ollut, en aio olla hautaani asti.
Selvittyään vastasi hän sitten hiljaisesti: Olen vanha soturi, joka en ole saanut muuta opetusta kuin mitä itse olen voinut hankkia, mutta se Jumalanpelko, jonka perhekoti jätti minulle perinnöksi, on ollut hyvänä oppaana sekä tyynessä että myrskyssä. Sentähden noudatan sen ääntä hautaani saakka. Syntyi äänettömyys.
Aterioidessaan hän sanoi jollekulle, joka istui likellä häntä: "jos minä todella voin sovittaa syntymäseutuni hallitsiat keskenänsä ja sitten Jumalan avulla päätän matkani takaisin Wittenbergiin, menisin minä kotiin ja panisin maata hautaani ja antaisin matojen syödä ruumiini."
Tässä tuo elämäänsä kyltynyt raukka antoi päänsä vaipua alas tyynylle. Hän oli hiljaa ja ääneti hetken aikaa, minä näin hänen surullisesti hymyilevän, ja hän alkoi taas kirkkaammalla äänellä ja iloisemmalla nuotilla, laulamaan: Jospa koittavi koi, Jos hautaani kuulen, kun veisu se soi, Elohon mikä kutsuu... Niin mä loistoosi saan, Oi mun ruhtinaani! täält' mullasta maan Kun päätäni nostaa...
Sinua odottaa varmaankin valoisa tulevaisuus! Mutta valaistessansa sinun kunniatasi se katselee minun hautaani; minä en voi enää sitä epäillä, ja joku aika sitten vielä se ajatus katkeroitti mieltäni vaan ei nyt enää!
Mut kuinka kuljin etsien, Kansaani löytänyt mä en: Mun maassain ventovieras kansa Iloiten nautti onneansa. Se lauloi kielin vierahin: "On Suomi maista ihanin". Mut murhe sydämeni täytti, Ja vieraalta mun maani näytti. Ja silloin lausuin huokaten: "Pois hautaani käyn jällehen. Ken yksinään jäi kansastansa, Hän asuu parhain haudassansa". Mut kun näin mielein vaikeroi.
ANNA. Ja mun on yhtä paljon teitä surku. DORSET. Hyvästi, joka tuskall' arvoon nouset! ANNA. Hyvästi, raukka, joka arvos heität! Hautaani minä, jossa lepoon pääsen. Kahdeksankymment' elin vuotta, oi, Ja hetken ilo viikon tuskat toi! ELISABETH. Seis! Katse vielä taakse Toweriin. Sa, vanha louhe, lapsuisia sääli, Jotk' ilkeys kytki muuriesi sisään! Sa, kova kehto hentoisille noille!
"Kun hän ensi kerran tapasi minut jospa se päivä ei koskaan olisi koittanut minulle, vaan hän olisi kohdannut minut, kun minä kannettiin hautaani! olin kasvatettu yhtä siveäksi, kuin te taikka kukaan muu lady, ja aioin ruveta niin hyvän miehen vaimoksi, kuin te taikka kukaan muu lady koskaan voitte puolisoksi saada.
"Mutta ilman maineetta, munkki, en hautaani astu, enkä ilman armahani kyynelittä! Nuo lohdutukset, joita et sinä voi tuntea etkä arvossa pitää, seuraavat Richardia Manan maille". "*Minäkö* en tunne, *minäkö* en voi arvossa pitää runoniekan ylistystä ja vaimon rakkautta!" vastasi erakko äänellä, joka hetkeksi näkyi vetävän itse Richardin innostukselle vertoja.