Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Sinun mummo vainajasi kääntyisi siitä haudassansa... Oi herra Jumala, nyt täytyy minun itseni mennä herra Claudiuksen luo pyytämään rahaa kaikkiin koristimiin!... He tekevät sinut kauniiksi hempukaksi, he, tuolla katurakennuksessa!"
Mutta kun kaikki olivat poissa, sanoi isäntä vaimollensa ja väellensä: Kaikki kiitokset, joita tänä iltana on satanut, pitäköön Pirjo haudassansa. Pelkään pahoin, ettei mummoparka eläissään saanut paljon sitä hyvää. Mutta vielä ei puhdasta rahaa oltu ensinkään liikkeelle pantu, sillä isäntä oli koko juhlan pannut toimeen omista tavaroistansa ja ennen ostetuista kahveista.
Mut kuinka kuljin etsien, Kansaani löytänyt mä en: Mun maassain ventovieras kansa Iloiten nautti onneansa. Se lauloi kielin vierahin: "On Suomi maista ihanin". Mut murhe sydämeni täytti, Ja vieraalta mun maani näytti. Ja silloin lausuin huokaten: "Pois hautaani käyn jällehen. Ken yksinään jäi kansastansa, Hän asuu parhain haudassansa". Mut kun näin mielein vaikeroi.
Miehet ja naiset, sanoo hän, alkavat vasta silloin käydä hänelle hauskoiksi, kun noin tuhannen vuotta ovat olleet haudassansa, ja hänen saarnansa tulevat luultavasti käsittämään oppineita tutkintoja siitä, kuinka sopimatonta ja vaarallista on varastaa ja nousta esivaltaa vastaan, taikka nerollisia mietteitä oppiriidoista kirkolliskokouksen edellä, joita Betty saa sovitella, niin paljon kuin hän kykenee.
Hän vastasi: »Minä kiitän teidän vanhaa kouluttajaanne, isä vainajaani, vielä haudassansa, että hän minulle opetti monta hyödyllistä asiaa ja myöskin maanmittausta. Sillä tultuani sotaväkeen, oli minulle siitä, ynnä myös rehellisestä mielestäni ja urhollisesta käytännöstäni se hyvä, että minä ylennettiin sotakumppaneini yli.
Kauvan laulavat runoniekat laulua Hildred ylpeästä ja Eedit soreasta. Ja ylänkömaan tytöt laulavat laulua siitä, kuinka rakkaus kuitenkin vihan voittaa. Runoilijat laulavat ja ylänkömaan immet laulavat, ett'ei Hildred ylpeä saanut rauhaa haudassansa. Viha pakoitti häntä harhailemaan, kuin tuulessa syksyinen pilvi.
Aspela ei ollut itse kirkossa, mutta kun hänelle kerrottiin, että niin mainittiin; sanoi hän: Mainitkoot mitä mainitkoot Pirjo minulle ne toimitti. Hänpä haudassansa niitä nauttikoon. Oiva vaimo on minulle hänen tyttärensä sen edestä häntä kiitän, vaikka hän itse eläissänsä olisi ollut akka mustalainen. Mutta ei vieläkään tuo loistava perintö ollut loppunut.
Ah, kun tämä rauha vihdoinkin monen vuoden kuluttua tuli voimaansa, lepäsi aikoja sitte onnettoman Guldborgin luut hiljaisessa, liian aikaisessa haudassansa. Guldborg otti nyt ikuiset jäähyväiset minkäänlaisen korvauksen toivolta.
Poikien äiti, joka jo tuokion ajan oli maannut, nousi nyt vuoteeltansa, lausuen: »Minäpä myöskin menen katsomaan, onkohan se siellä vieläkin. Kukaties se on jonkun pyhän nunnan henki, joka ei ole saanut haudassansa lepoa, vaan käyskentelee katsomassa tätä syntistä maailmaa.
Näetkös, mitä Asralle tehdään, se tehdään minullekin ja jos Asralle pahaa tehdään, niin se leikkaa sydäntäni, sillä tiedä no, mun täytyy se nyt sanoa, äitini suokoon sen mulle anteeksi haudassansa: Asra on mun sisareni!
Päivän Sana
Muut Etsivät