Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Ah, kun tämä rauha vihdoinkin monen vuoden kuluttua tuli voimaansa, lepäsi aikoja sitte onnettoman Guldborgin luut hiljaisessa, liian aikaisessa haudassansa. Guldborg otti nyt ikuiset jäähyväiset minkäänlaisen korvauksen toivolta.
Guldborg uhrasi hyväntekiänsä muistolle monta kaipauksen kyyneltä. Ingeborgin mies möi huoneen, jonka uusi omistaja sanoi hänelle, että hänen piti muuttaa kolmeen päivään. Katkera oli sekä Guldborgin että Märtan hyvästi-jättö tästä heidän rauhan majastansa, tästä satamasta onnettomuudessa, joka ajaksi näytti lakkaavan heitä vainoamasta.
Velkamiehet hyökkäsivät niinkun petolinnut Guldborgin omaisuuden kimppuun, anastivat häneltä kaikki, eikä ollut mitään keinoa, että hänen valituksensa olisivat voineet päästä Margaretan valtaistuimelle. Onneton äiti otti kolmivuotiaan poikansa käsivarrelleen ja lähti eräänä aamuna auringon noustessa siitä herrastalosta, joka oli aiottu tulemaan hänelle isän perintönä.
Samassa loppui ritarien matkue ja kuningattaren vaunut näkyivät. Ilohuuto täytti ilman ja kansan pauhaava hurraa ei näyttänyt koskaan loppuvan. Tunko oli nyt ylimmillään. Kaikki tahtoivat päästä rapulle nähdäksensä kuningatarta. Guldborg ja hänen poikansa survaistiin sieltä alas, ja pikku Valdemar tuli samana hetkisenä äidittömäksi, sillä rahvas tallasi onnettoman Guldborgin kuoliaaksi!
Valdemar oli onneksensa sattunut makaamaan lähimmäksi muuria; hänen kätensä olivat kierretyt äidin ruumiin ympärille, niin että ainoasti oikea käsi ja jalka oli tallattu; pää ja rinta ei niin paljon ollut vahingoittunut. Kuitenkin oli tunto kaikki poissa, ja molemmat vietiin kuolleina huoneesen. Akselinpojan rouva tunsi kohta Guldborgin ruumiin.
Rauhallisuus hallitsi siinä vähäisessä pöydässä, ja Guldborgin ei ollut vaikea vastaan ottaa hyvätekoja tuolta hyvänluontoiselta ukolta ja hänen ystävälliseltä tyttäreltään, sillä molemmat antoivat niin hartaalla nöyryydellä, kuin jos olisi heille tehty palvelus heidän vierasvaraisuutensa vastaan ottamalla.
Kukoistava ruusu oli muuttunut liljaksi, joka huomaamatta painoi päänsä maahan päin. Kolme vuotta oli Guldborg asunut mestari Petterin luona, kun eräs kippari Köpenhaminasta nai Ingeborgin, joka Guldborgin ja isänsä siunauksilla seurattuna muutti vankkaan ja kansan puolesta yhä lisääntyvään kaupunkiin.
Samallainen keskustelu oli usein Guldborgin ja häntä ympäröiväin välillä, ja tämä hyvänluontoinen vaimo alkoi juostua tuumaan, vaikkei hän vielä voinut antaa varmaa lupausta. Mutta nyt tuli tulopäivä ja Gertrud astui hänen huoneesensa häntä noutamaan, kädessänsä rahi, jolla Valdemar saisi seisoa; poika pyysi ystävällisesti, ja nyt ei hänen äitinsä enää voinut kieltää.
Vähää ennen auringon laskua ennättivät he Roskildeen. Tämä Tanskan kaupunkien ruhtinatar loisti heille ilta-auringon valossa monine kirkkoineen, luostarineen ja tornineen, ja levottomasti sykki Guldborgin sydän, sillä hän ei tiennyt, mille ovelle hän uskaltaisi kolkuttaa, ja vapisi ajatellessaan, että ensimäinen, jonka armeliaisuutta hän avuksensa pyytäisi, ajaisi hänen pois.
Vasta sen syksyllä kypsyneenä ajatteli hän lähestyvää talvea ja pyysi kauniin Guldborgin kättä ja sydäntä. Hän sai molemmat, ja yhden pojan syntyminen täydensi heidän onnellisuuttansa. Pikku Valdemar näytti kahden vuoden ikäisenä omaavan erinomaisia luonnonlahjoja, kun taas uudestaan syttynyt sota tarvitsi Svanen kättä.
Päivän Sana
Muut Etsivät