Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Guldborg ja Märta riisuivat nukkuvan lapsen ja laskeusivat sitte liikutuksella polvilleen, kiittäen Jumalaa, joka niin pian oli kuullut heidän rukouksensa ja poistanut heistä raskaimman hädän. Ensi kerran Svanen kuoltua nautti hänen puolisonsa rauhallista ja virkistävää unta, ja iloiset unelmat lennähtivät hänen vuoteensa ympärillä. Rouva Guldborg oli pian laittanut pienen taloutensa.
Hän lämpeni ja heltyi, ja kun hän näki, että Elli ymmärsi hänet, antoi hän mielialalleen vallan, liioitteli sitä ehkä vähän, mutta tunsi kuitenkin ehkä totisemmin ja selvemmin kuin pitkään aikaan. Aina muistuu minulle tällaisena iltana mieleen Runebergin »Svanen». Tunnettehan sen? Tunnen hyvinkin.
Ainoa, joka seurasi häntä, oli vanha Märta, joka oli ollut Niilo Svanen imettäjä, ja oli vieläkin hänen huoneesensa sielustansa ja sydämestänsä alttiina.
"Ei, hyvä Märtaseni," keskeytti Guldborg, "ei sovi Niilo Svanen lesken asettaida ällistelevän joukon sekaan, varsinkin semmoisena päivänä, jolloin voisi olla monta sekä matkueessa että katselioissa, jotka tuntisivat minun entisistä onnellisemmista ajoistani.
Vasta sen syksyllä kypsyneenä ajatteli hän lähestyvää talvea ja pyysi kauniin Guldborgin kättä ja sydäntä. Hän sai molemmat, ja yhden pojan syntyminen täydensi heidän onnellisuuttansa. Pikku Valdemar näytti kahden vuoden ikäisenä omaavan erinomaisia luonnonlahjoja, kun taas uudestaan syttynyt sota tarvitsi Svanen kättä.
Päivän Sana
Muut Etsivät