United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANNA. Ja mun on yhtä paljon teitä surku. DORSET. Hyvästi, joka tuskall' arvoon nouset! ANNA. Hyvästi, raukka, joka arvos heität! Hautaani minä, jossa lepoon pääsen. Kahdeksankymment' elin vuotta, oi, Ja hetken ilo viikon tuskat toi! ELISABETH. Seis! Katse vielä taakse Toweriin. Sa, vanha louhe, lapsuisia sääli, Jotk' ilkeys kytki muuriesi sisään! Sa, kova kehto hentoisille noille!
Mut minä, Joll' oli mailma mesileipurina, Suut, kielet, silmät, ihmissydämmetkin Apuna, enemmän kuin käyttää voinkaan, Kuin lehdet tammess' epälukuisina Minussa riippuivat, mut ensi halla Ne puusta karisti, ja paljas runko Jäi tuulen, myrskyn viimaan, moista minun, Parempaa kokeneen, on raskas kestää. Sun elos tuskall' alkoi; aika sun on Karaissut. Sull' ei syytä ihmisvihaan: He ei sua mairineet.
Mut sentään joku syntymätön suru, Helmoissa onnettaren kypsynyt, Mua lähestyvän näyttää; sydämmeni Vavahtaa tyhjää; jokin muu sit' ahtaa Kuin ero miehestäni. BUSHY. Joka tuskall' On kaksikymment' eri kuvajaista, Jotk' ovat niinkuin tuska, vaan ei tuskaa. Kyynelten kiillottama surun silmä Moneksi muuttaa yhden esineen.
Käy armaas luo, kuin aioit; kullan suojaan Nyt nouse, häntä lohduta: mut varo, Ettet vain viivy, kunnes vahdit pannaan: Ties suljettu on silloin Mantuaan! Siell' elä, kunnes liittonne me voimme Julaista, ystävänne sovittaa, Anoa prinssilt' armoa, ja sinut Taas tänne saada, satatuhat kertaa Suuremmall' ilolla, kuin täältä tuskall' Eroat nyt.