United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itämailla ei elä villit; hehkua tunteen siellä ja hurmaa, silmäin säihkyä on, maan päällä on auvoja taivaan. Kirjoja luin: ota Moore tai Irving, tutki Alhambraa, verta ja kahleit' et sydämessäsi aattele silloin, pelkäät ehkäpä vain, ett' yltiöriemuhun armaas Pohjolan unhottaa sekä murheisen kotisirkun.
Mut sun armaas ei ole Cynthia kukkiva-rinta, ei tulenhehkuva hän, tuoksuvahuulinen ei, eikä sun rakkautes ole muuta kuin varjojen varjo rinnalla rakkautein. Siks osas oikeamp' ois maata mun puolestain Manan vankina multien alla, mun olis armastas lempimähän opettaa. POLYKRATES JA H
Ainiaaks siirtyi hän kaukaisiin maihin Lainetten aavaa tietä, Ei toki kuvansa muistostain siirry, Ei tämän taivaan alla, Eikä päivä pilvinen; Eikä niittu himmeä, Siel näin mä mustakiharaisen immen, Näin hänen unessa armaas. IK
KULLERVO. Kaiken onnes niissä näet, jos katsot tarkemmin; oman armaas löysit tässä, neito nuori. Me yhdessä elämme kuin ruhtinaat, ja kunnaalle korkealle huoneemme rakennamme, johon kaukaiset tienot näkyy. AINIKKI. Ken olet ja miksi otsassas tämä merkki? Elä katsahda minuun noin hirveästi, minä kauhistun. Mies, minä tahdon sinusta erota.
Käy armaas luo, kuin aioit; kullan suojaan Nyt nouse, häntä lohduta: mut varo, Ettet vain viivy, kunnes vahdit pannaan: Ties suljettu on silloin Mantuaan! Siell' elä, kunnes liittonne me voimme Julaista, ystävänne sovittaa, Anoa prinssilt' armoa, ja sinut Taas tänne saada, satatuhat kertaa Suuremmall' ilolla, kuin täältä tuskall' Eroat nyt.
Meist' oli maailma suloinen, Ah, ylen valoisa, Ja joka aatos taivaasen Nyt kantoi kiitosta. Vaan tuli hetki katkera, Kuin meitä eroitti, Ja suusta suuhun suruisa Nyt lensi "hyvästi!" "Oi ilo, autuus maailman, Nyt jääkää hyvästi!" Sä sanoit, mutta ystävän' Nyt ole suruti! Sun armaas on jo luonasi Ja sulle hymyilee: "Nyt iät' olen omasi!" Hän sulle kuiskailee. Mitä teki tällä välin kornetti?
Nuori Jos oisit niinkuin minä, Julia armaas, Vaan tunnin nainut, Tybalt murhattu, Lemmestä hehkuvainen niinkuin minä, Ja maanpaossa niinkuin minä, silloin Sa voisit haastaa, silloin tukkaas raastaa, Ja maahan heittäydä, kuin minä nyt, Ja ottaa luomattoman hautas mittaa. LORENZO. Oi, nouse! Kolkutetaan. Piiloon, Romeo!
Ihanasti laulaa poika niin myös neito Armaas' syleilyksess' laivan hienoll' kannell'. Joutsen alakuloisesti ääntää, Ihanasti toki; linnut visertelee Rannall' kiistellen ja saaren metsä kaikuu; Meri kaikuu, taivaan kansi kaikuu, Kaikki yhteensulaa sointuun ihmeelliseen, Kaikk' on hyminä kuin Tapiolan linnass', Koska soivat siellä kultakanteloiset.