Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Ne jotka eivät hänen henkevyyttään tajunneet, ne hurmasi hänen kauneutensa; ne jotka eivät runoutta ymmärtäneet, ihastuivat hänen äänensä melodiseen sointuun. Nähdessään Ionen olemuksellaan puhdistavan ja kirkastavan kaiken olevaisen, hän tunsi ensi hetkestä oman arvonsa; hän tunsi, kuinka huonosti hänen toverinsa ja toimensa vastasivat hänen unelmiensa jumalatarta.
Kun tytöt tulivat raintoineen lypsyltä, laskivat he, huomattuaan Ukon puhuvan, kantamuksensa maahan ja kyyristyivät niiden ääreen siksi, kunnes hän oli lopettanut. Antero ei kuunnellut puhetta, katseli vain tätä hiljaiseen hartauteen ja yhteiseen mielialansa sointuun vaipunutta seuraa. Hän ei huomannut puhujan lopettaneen, ennenkuin kuuli hänen sanovan: Veisaamme sitten erovirren.
Hänen ryhtinsä ja käytöksensä erosivat suuresti hänen kanssalähettiläistään; hänen kasvojensa muoto oli yhtä tyven ja tyytyväinen, hänen pukunsa yhtä komea ja huoliteltu kuin silloin, kuin hän ensin Bagdadin basaarissa pelasti Alroy'n vilpillisen Abdallah'n käsistä. Hän puhui, ja hänen sanojensa sointuun vaikeni kaikki.
On suuruus kuorta vaan, hän todistaa, Kiitetty valo vain on päreen tuike, Valett' on riemu, rakkautt' ostaa saa, On viisaus ajatusten hullu huike. Kun väsynyt mä olen kaikesta Ja tahdon murheitani kertoella, Ne saada sointuun, muotoon muovata Ja luulen osaavani runoella,
Mutta pohjoistuuli teki tehtävätään ja huuhteli vähitellen hänen mielialansa ympäristön sointuun. Ja hän heräsi ajattelemaan ja huomaamaan sitä mukaa kuin tuuli jäähdytteli silmät ja posket. Silmä alkoi seurata venhettä, joka saaren takaa ilmestyi ja pyrki toista saarta kohti. Se katosi sen taa, eikä muita venheitä näkynyt.
Teen kuin joutsen Ja sointuun kuolen. "Raita, raita, raita" Hän oli puhdas; hän sua lempi, julmus! Nimessä autuuteni, totta puhun! Puhuen mitä mietin, kuolen kuolen. OTHELLO. Huoneessa tääll' on toinen miekka mulla; Se Spaniast' on ja jäissä karkaistu. Täss' on se, tässä! Ulos tahdon, setä. Yritäs vaan! saat kalliisti sen maksaa. Asetta sull' ei ole, alle joudut.
Oi, jospa sovintoon taas ryhdyttäis ja kaksin taasen iltaa istuttaisi, jos unten maailmoissa yhdyttäis ja sointuun oikeaan jos sielut saisi! Niin paljon, paljon meillä kummallai ois toisilleen nyt kertomista uutta, ois sulia tuoreet kotiviestit kai, ja mulla elon huolta, katkeruutta. Siis joudu luoksein Fantasia vaan, siis istu vierelleni virren henki!
JAGO. Hän elää. DESDEMONA. Mun mieheni ja hänen välins' aivan On rikkunut; mut te sen ehjäks teette. OTHELLO. Oletko varma siitä? DESDEMONA. Mitä sanot? "Se tehkää viipymättä, jos on mieli." LODOVICO. Ei mitään; kirjeeseen hän kiintynyt on. Vai huono miehesi ja Cassion väli? DESDEMONA. Niin, vallan onneton. Oi, sointuun saada Jos heidät voisin! Pidän Cassiosta. OTHELLO. Haa! Tulikiveä ja tulta!
Niissä matkamiehen mieli viihtyy mielellään vielä silloinkin, kun on ne jo aikoja sitten jälelleen jättänyt eikä ole toivoakaan sinne enää takaisin tulla. Ne ovat surullisia sellaiset hetket, ja niihin on kaipausta kätketty. Mutta niitä muistelee mielellään. Ne hienontavat ja puhdistavat, ja ne herättävät halua sopuun, sointuun ja rauhaan. Siitä ovat jo monet monituiset vuodet vierineet.
Kun talvi iltoina kokoonnuttiin valoisaan ja kukkain tuoksua lemuavaan asuntoon, jossa talon rouva leijaili ympäriinsä kuin tenhotar taikavalossa, jota purppuranväriset lamput levittivät ympäriinsä, niin unohtui pyry ja pakkanen ulkona, ja myrskyn vingunta nietoksisilla kaduilla suli täällä sävelten sointuun avonaisesta flyygelistä, jonka ääreen istui toinen taiteilija toisen siitä noustua.
Päivän Sana
Muut Etsivät