United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan kun tuota oli kestänyt jonkun aikaa, alkoi tämä tenhotar minua vähitellen miellyttää. Vihdoin kävivät tunteeni niin polttaviksi että ne ajoivat minut kaikkialle missä luulin saavani Alman nähdä. "Mutta vaikka sydämeni oli näin kahlehtinut outo, minulle ennestään tuntematon tunne, pidin sen itselläni niin tarkoin, etten edes Almalle sitä ilmaissut saadakseni tietää hänen tunteittensa laatua.
Mutta unohdanhan aivan, miksi tänä iltana olen kutsunut teidät luokseni, jatkoi kaunis tenhotar hetkisen aikaa vaiti oltuaan. Toinen puoli velastani on vielä maksamatta. Monsieur de Bertelsköld, pyydän saada kunnian esitellä teidät hänen majesteetillensa! Minut? kysyi Paul hämillään ja kummastuneena. Miksi muuten olisin ollut niin epäkohtelias, että annoin teidän odottaa kabinetissani?
Ja kun ei se tule, saat istua kunnes käyt vanhaksi ja harmaapääksi ... yhä odottaen, kiroo silloin Bothwell'ia ja sano: hänestä tuli kosto, kaiken uskottomuutesi kosto! Niin, nyt minä tulen! Enkö koskaan saa sua nähdä enää, sa ylpeä tenhotar vallan tähtitarhassa! Sinä olet laulullasi lumonnut mun surman suuhun! Monenko vielä täytynee kietoa kuoleman tanssia sun nimesi varjossa?
Uskon, ettei todentakaa Tarkoitukses ollut vakaa. En tarttua sinuun voinut Käsin rohkein rakastajan, En tohtinut vertas syttää Tulen kiihkeän valtahan. Olit kalliimpi verrattomasti Kuin juhlien tenhotar vain, Niin kaiketi kalliimpi muita, Joit' yhdytin matkallain. Olit vestaalin kylmänä itse, Ei sanaa, et katsonut päin! Sanat, katseet ja voittoja muita Sait multa, missä sun näin.
Minä tulen ainoastaan katsomaan omaa vaimoani, tahdon ainoastaan sinua syleillä, sinä hirmuinen tenhotar. KUNINGATAR. Mylord! Eivätkö suuteloni makealle maistu? Ajatteletteko niitä, joita Judas antoi? Minä ajattelen kaikkia niitä, joita te annoitte suloisella kavaluudella.
Kun talvi iltoina kokoonnuttiin valoisaan ja kukkain tuoksua lemuavaan asuntoon, jossa talon rouva leijaili ympäriinsä kuin tenhotar taikavalossa, jota purppuranväriset lamput levittivät ympäriinsä, niin unohtui pyry ja pakkanen ulkona, ja myrskyn vingunta nietoksisilla kaduilla suli täällä sävelten sointuun avonaisesta flyygelistä, jonka ääreen istui toinen taiteilija toisen siitä noustua.
Suurta, mieltäylentävää aavistusta elämän suloudesta lauloi tuulahdus, joka hiljaa suhisten liikkui puiden latvoissa, tuikki tähdissä ja verkalleen eteni avaruuteen. «Oi! elämä, elämä!» huudahti nainen levittäen kätensä kohti avaruutta ikäänkuin tahtoen sitä syleillä. «Tenhotar!» vastasi mies tarttuen hänen käteensä, «elämäni on sinun!»
Oi velho, velho, sinä enkelin haamussa esiintyvä pimeyden ruhtinatar, sinä, joka silmäisi loisteella olet puolen Eurooppaa lumonnut sinä, jonka edessä ruhtinaat ovat polvistuneet, jolle ihailijasi joukoittain ovat sytyttäneet suitsutus-uhrejaan aivan kuin epäjumalalleen sinä ihana, älykäs, vastustamaton haltiatar sinä lupaat huikaisemallesi nuorukaiselle palkinnon, jota hän rohkeimmissakaan unelmissaan ei ole rohjennut toivoa sinä lumoat hänet suloisimpien sanaisi soinnulla ja nyt seisoo hän huumauksissaan jyrkänteen reunalla, eikä yksikään pelastava ääni kuiskaa hänelle: varo, varo, synnin kaunein tenhotar kietoo sinua ruusuilla, mutta niiden sisällä on teräviä piikkejä.