United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivan kuin elämässä suuret valtaavat himot rakkaus, kunnianhimo, halu saada valtaa, tai kultaa, tai mainetta, tai tietoa muodostavat nuoruutemme lyhytaikuisten kukkaisten komean perä-alan, kohoittavat meidän silmämme niiden hymyilevien kukkien yli näkemään vilahdusta korkeammasta valasta, kuitenkin, kuitenkin estävät meitä näkemästä sitä avaruutta, joka leviää niiden takana ja ulkopuolella.
Suurta, mieltäylentävää aavistusta elämän suloudesta lauloi tuulahdus, joka hiljaa suhisten liikkui puiden latvoissa, tuikki tähdissä ja verkalleen eteni avaruuteen. «Oi! elämä, elämä!» huudahti nainen levittäen kätensä kohti avaruutta ikäänkuin tahtoen sitä syleillä. «Tenhotar!» vastasi mies tarttuen hänen käteensä, «elämäni on sinun!»
Hänen sanansa ja kuutamoista avaruutta vastaan näkyvä kaunis ryhtinsä ilmaisivat sellaista epätoivoista päättäväisyyttä, että Kristian kauhistuneena hyökkäsi estämään häntä: »Frédérique!» huusi hän. Kuullessansa isän huudon ja tuntiessansa äidin käsivarren vapisevan luuli poika, joka jo oli akkunan ulkopuolella, että loppunsa oli tullut ja kuolema lähellä.
Mutta sitten tuli taas kova ikävä: »Missä Kirstin veli viipyy?» Leena tuli lehtorin avuksi satulippaineen. Hän otti Kirstin veljen haltuunsa Tukholman kuninkaallisesta linnasta. Sieltä olikin helppo lähteä satumaailmaan. Ja täällä oli avaruutta liikkua. Eikä tarvinnut veljen tuloa kiirehtää, hän sai nyt viipyä huoleti joululahjaksi.
Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa.
Raskasta on jäädä äidittömäksi kuuden vuoden vanhana, vaan vielä katkerampaa, kuin ei ole isää, johonka taitaisi turvata, niinkuin minun kanssani oli laita. Minä surin äitiäni katkerasti, vaikken lapsuudessani saattanut täydellisesti käsittää onnettomuuteni täyttä avaruutta. Tässä tilassa surin minä enemmin sitä, ett'ei kellot soineet kuin äitiäni kannettiin hautaan.
Mutta kun Eva lukee kirjaansa minulle, tuntuu minusta, kuin katselisin ylös taivaasen enkä näkisi mitään muuta kuin taivasta valkeutta, avaruutta, äärettömyyttä, ja yhä vaan äärettömyyttä ja valkeutta; siveydellistä valkeutta tosiaankin täydellisyyttä, puhtautta, hyvyyttä; mutta ei mitään silmiä, joihin voisi katsoa, ei mitään sydäntä, joka kohtaisi minun sydäntäni ei ketään, jota minä voisin puhutella taikka koskea taikka nähdä!
Ja mikä ilo on hengittää yhdellä siemauksella koko tuota avaruutta, mikä terveellinen ja hyvä olo, kun ei enään olla toistensa päälle tungettuina, kun tuntee itsensä vapaaksi, mahtavaksi, niin suuren maa-alueen herraksi kuin on tahtonut omakseen saada sen auringon alla, joka loistaa kaikille!" Benjamin ei väsynyt kuuntelemasta ja kysymästä. "Mitenkä te olette olonne järjestäneet siellä?
Se ei voinut päästä metsästäjien kynsistä, sillä se juoksi suoraa tietä harjanteen äärimmäistä reunaa kohden sille puolelle, joka oli poispäin indiaanein leiristä niin sanoaksemme kohti avaruutta. Sinne kerran tultuansa oli se varmaan saavutettavana kiertämällä. Metsästäjillä, joita palava halu kiihoitti päästäkseen tämän saaliin herroiksi, ei ollut edes malttia odottaa.
Musiiki ja ihmis-äänetkin rukouksissa ja vastauksissa tuntuvat ikäänkuin vienommilta ja pyhemmiltä kumistessaan holvikaarien lävitse ja kajahtaessaan korkeasta laesta, joka muistuttaa taivaan kantta ja avaruutta.