United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Elli tunsi, että hän olisi voinut sanoa paljon ja selvästi siitä samasta tunteesta ... ja sanoilla, jotka sattuivat ja tarkalleen kuvasivat sitä, mitä hän tunsi. Ylioppilas veti pitkän henkäyksen, ojensihe ja vei kätensä ulospäin avaruutta kohti. On se sentään hauskaa ... äärettömän hauskaa! Mikä?
Ankarasti Tapiolan kannel kaikuu, Lempeen koivun seppele, se kellastunut, Alas riistotaan ja sinkoilevat lehdet Ympär' avaruutta, koska syksyn myrskyt Pauhaa, riehuu, kosket kuohuvina jyskyy, Paimen-savu niitun kantoselta töyräält' Korkealle kiertoilee ja kurkiliuta, Niinkuin lumireki, sineyttä kyntää, Kiirehtien päivän maihin helteisihin.
Moniaat lapsista vetäytyivät lähelle häntä, toiset lähelle Sofiaa. Nyt kauhea leimaus valasi taivahan ja jyräys seurasi sitä kintereillä, rymisyttäen avaruutta niin, että olisi voinut luulla sen halkeavan. Samassa tuvan ovi repäistiin auki ikäänkuin vihurin voimalla ja kuoleman kalpeana, avopäin, silmät tuijottaen kamalasti eteensä, syöksyi Hannu sisään. "Minä olen hukassa!" huusi hän.
Siinä oli hänen aurinkonsa, hänen päivänsä koi, hänen elämänsä aamu, hänen toiveittensa nousu! Hän ojensi käsivartensa kohti tuota säteilevää avaruutta, tuntien halua syleillä itse aurinkoa. Hän tahtoi puhua, huudahtaa jotakin jumalallista niin kuin tämä päivän valkeneminen, mutta hän oli kuin kivettynyt paikalleen, herpoutunut innostukseensa.
Verhotakseni kevyesti kaikki nämät seikat ja voidakseni vapaammin lausua mielipiteeni niistä, tarvitsematta hyväksyä tai hyljätä oppineiden vakautuneita mielipiteitä, päätin jättää tämän todellisen maailman kokonaan heidän väittelyjensä alaiseksi ja puhua ainoastaan siitä, mikä tapahtuisi vallan uudessa maailmassa, jos Jumala jossakin paikassa avaruutta loisi tarpeeksi ainetta muodostaakseen sellaisen, jos hän eri tavalla ja ilman järjestystä panisi tämän aineen eri osat liikkeelle, niin että siitä syntyisi niin sekava kaaos, kuin runoilijat suinkin voivat kuvitella, ja jos hän vielä lisäksi tälle luonnolle soisi ainoastaan tavallisen apunsa ja antaisi sen toimia määrättyjen lakiensa mukaisesti.
Kun hän tuli pois tuosta myrkyllisestä varjosta, hengitti hän syvään laveaa avaruutta, joka säteili tervettä iloa. Hän oli näkevinään Mariannen kuvan lohduttavana lupauksena elämän pikaisesta voitosta, korvauksena kaikesta häpeällisyydestä ja vääryydestä. Hänen rakastettu vaimonsa! Hän oli rohkea ja tervejärkinen, häntä elähytti ikuinen toivo!
Sitten hän antoi suksien luistaa alamäkeen sellaista vauhtia, että Rakilla oli täysi työ seurata perässä; pian hän oli korjannut sekä kalanpyydykset että saaliin, jonka jälkeen hän suuntasi kulkunsa korkealle metsäiselle mäelle kappaleen matkan päähän järvestä. Saavuttuaan vuoren huipulle Pekka istahti silmäilemään ylt'ympäri leviävää avaruutta.
Eikös tulis vielä olla Kielet kilvan kiittämässä Herran armon avaruutta, Kaikkivallan rakkautta, Kuin vuosilla kuluneilla Kohtahamm' on koittanunna, Että ovat avarasta Rikkauen lähtehestä Viljavirrat kuohununna.
Hänen katseensa harhaili hajamielisesti pitkin avaruutta, kunnes kiinnittyi Donnerin rouvan kookkaasen, jäykkään vartaloon. "Hän on auttava minua kihlauksen estämisessä," ajatteli eukko. "Ei kukaan ole siihen soveliaampi." Mutta Ludvig kulki iloisena tietä eteenpäin Auroran rinnalla.
Nämä tällaiset, inhimillisesti lämpimät ja hedelmälliset henget ovat, ei todistuksia siitä, että ruotsinkielisessä sivistyneistössämme olisi vaikuttamassa elävä yhteisymmärryksen henkikin suomalaisen yhteiskunnan elintarpeita kohtaan sitä todistaakseen ovat he liian poikkeuksellisia ja harvalukuisia vaan todistuksia siitä, että ruotsinkielinen sivistyneistömme kokonaisuudessaankin, jos sillä olisi henkistä laajapiirteisyyttä ja avaruutta, voisi uhraamatta hiventäkään enempää ruotsinkielisyydestään kuin henkisen kultuurin ylemmyydestäänkään elähyttävästi ja itse elähtyvästi lähetä välittömään, luottavaan ja luottamusta virittävään yhteistyöhön yhteisen suomalaiskansallisen sivistyksemme kehittämiseksi.