Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kuule, hän tulee kohta hakemaan minua luistinradalle, niin silloin . Mutta herra jee! tässä minä vaan itsestäni rupatan pitihän meidän tuota kangastasi Missä on avain? Annappa tänne, niin VIIVI. Niin, katsotaan vaan. Edelliset. Palvelijatar. Salmela. PALVELIJATAR. Herra Salmela kysyy saisiko hän tavata neiti Selmaa. Hän on tervetullut. VIIVI. Minä menen tieheni. En ole niin puettu että
Istuppa sitten siinä ahtaassa vaununnurkassa ja koeta kärsiä! Jospa joku taikavoima saisi junan hetkeksi ohjatuksi kulkemaan jäätunnelin kautta! Taikka annappa, että nämä sohvat olisivat kirkasta, kylmää jäätä, ja saisi niillä alasti loikoa! Vaan miksi haaveksin mahdottomia?
Ja paljon niihin vieläkin erämaan järvien rannoilla turvaudutaan. Eikä vain siellä. Kuka meistä ei olisi poikaressuna sylkäissyt lieroonsa ja sylkäisee vaistomaisesti yhä vieläkin, hokien: Annappa Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, Porohousu porsahia, Vääräsääri säynehiä; Ota onkee, sivalla siimaa, Väännä väkärautaa. Säynehiä, niin, salaperäisimpiä niistä, joita olen pyytänyt ja saanut.
Annappa kuulua, Aramis, sanoi Athos, joka mukautui hyvin herkästi tuon nuoren soturin mielipiteihin. Pitää antaa kuningattarelle tieto asiasta. Aivan oikein, huusi Porthos ja d'Artagnan yhteen ääneen, sepä taitaa olla vaan paras keino. Antaa tieto kuningattarelle? kysyi Athos; ja millä tavalla? Onko meillä mitään yhteyttä hovin kanssa?
En minä ennen muinoin nuorra ollessani ollut kolmea päivää mokomasta kipeänä. Emma menee. V:s KOHTAUS. Lapsimuori, Sillman, työmies, Juho. Nyt on asiat hyvällä kannalla. Viisitoista markkaa kuukaudessa. Ruhas-Pekan akalle viisi, jää kymmenen. Hykertää käsiään. Sepä oiva pala. Tulee. Annappa mulle kahveeta! Kretan kanssa? Niin! Hymyilee.
"Annappa hänen omin silmin nähdä", sanoi hän, "kuinka verisellä kentällä niin sanoakseni hirmuinen arpaheitto heitetään ihmisten hengistä; annappa hänen nähdä, kuinka rivittäin kuolleina kaatuuvat ja kuinka haavoitetut turhaan apua pyytävät, niin sota-unennäkönsä kyllä haihtuvat, niinkuin sumu ja poika istuu mielellä kotona vanhempiensa tykönä. Annappa hänen mennä, vaimoseni!
»No niin», Genoveeva sanoi, »sinun isällesi myös siten valehdeltiin». Sitten hän kertoi pojalle kohtalostaan, sen verran kuin tämä saattoi siitä ymmärtää, ja puhui sitten edelleen: »Katso tätä kultasormusta sormessani! Sen olen saanut isältäsi». »Isältäni!» Mertsi iloisesti huudahti. »Annappa minun kerran oikein tarkastaa sormusta.
Ma pientä pilaa täällä laskenen, Ja suoritan sen piamitten; Sill' aikaa kun sä hankit riemu-matkailen. Annappa, valheenhengen loihdut Sun noituuteen vie huimimpaan Niin ainian sa oot mun kynsissäin. Kas, sallimus on hälle hengen luonut, Jok' yltyen yhä riehuu eteenpäin, Jok' ylös kaikin voimin kiidättäin Maan riemullen ei silmäystä suonut.
Annappa Pekka tietä, vain elä kuitenkaan henkimeneyksiin aja hevostasi." Siitä lähtivät kynttä kantta ajaa suhittamaan. Umpeen oli tien juoksuttanut pellon selkosella, vaan täyttä juoksua mennä utmisti Pekan piirtopäinen, vantterarunkoinen, roimakulkuinen ruuna.
"Annappa, Publius, solkesi, jolla viittasi on kiinnitetty, näytäthän siihen puettuna omalta sanansaattajaltasi; minä piirrän soljella vastaukseni vahaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät