Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
He odottelivat odottamistaan, vaan ei mikään tullut ja tuuli kiihtyi yhä ankarammaksi kääntyen lounaasta luoteesen ja yltyen yltymistään; jos eivät laivat ole päässeet hätäsatamaan itärannikolla, niin Jumala armahtakoon sekä heitä että meitä!
Joutuummin, kuin haipuvi illan rusko, me näimme posken kalpenevan, sen hehkun sammuvan yöhön; meillekö kuolema siis ois kammoks, outoa, uutta? Lieden luo toki jäin salotorpassain monet illat, hiilten hiipuvan näin, ja ma kuulin pauhua myrskyn, yöksi mi, yltyen vain, lumikieppein mökkiä saarsi.
Ennen kuin he ehtivät alakertaan, kääntyi Planchette varoittavin liikkein heitä vaatimaan äänettömiksi, vaan tytöt, vain ilossaan yltyen, yhä korkeammin lauloivat: »Vapaita hengen lapsia!»
Ihan hän yltyen kerskasi: »Ja silloin Herra mielistyi minuun ja sanoi, jotta: Sinä olet oikea ja kolea profeetta ja minun koturini ja kolistajani, ja siksi pitää sinun, niinkuin Jaakobin, muustakin kuin emännistä äveriöitymän ja isoksi isännäksi paisuman, ja sinun kansasi ja siemenesi pitää uskon-pulliaisiksi ja sanan sukukunnaksi kutsuttaman, ettäs sanalla synnit luista, ja hornat hongista kolistit ja köyhyydet ja kivut kartanoilta karkoitit ja synnillisen viisauden, sen kauhean jalkavaimon, Beliaalista suolle soittamaan lähetit.
"Koska tämä leikki huvitti hänen ylvästelevää mieltänsä, hosui hän ympärillensä näin tuntikauden, yltyen yltymistään, kunnes huudot ja valitukset, jotka olivat käyneet yhä heikommiksi, muuttuivat hiljaisiksi huokauksiksi, ja nekin viimein vallan vaikenivat ja syvä hiljaisuus vallitsi.
Saarnan tulisen pappi jo päätti, Kuultokseen kajos äkkiä hän: "On kuninkaalta näin kuuluva käsky: Oikeuden jos ryöstävi ken Teilt', alamaiset kostohon käykää Nimessä Herran ja kuninkahan: Näin omin kourin oikeus tuokaa, On majesteetin tahto nyt näin." Kuin tulivirran kuohuva koski, Kansa nyt, raivoon yltyen, nous. Temppeli, kuin ois liekkiä täynnä, Hehkui koston palavasta.
Siin' ohi ehtinyt ois Diomedes tai tasarinnan, ellei närkästyksissään äkin oisi Apollo iskenyt pois hänen kourastaan helavälkkyä ruoskaa. Silloin puhkesivat uron silmiin kyynelet kiukun, sill' yhä yltyen vain Eumelon juoksijat kiiti, vaan omat jälkeen jäi, kun ruoskaa vailla ne juoksi.
Ma pientä pilaa täällä laskenen, Ja suoritan sen piamitten; Sill' aikaa kun sä hankit riemu-matkailen. Annappa, valheenhengen loihdut Sun noituuteen vie huimimpaan Niin ainian sa oot mun kynsissäin. Kas, sallimus on hälle hengen luonut, Jok' yltyen yhä riehuu eteenpäin, Jok' ylös kaikin voimin kiidättäin Maan riemullen ei silmäystä suonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät