United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aamiainen kello 9, päivällinen kello 1. Hän suuteli Selmaa ja naurahti, kun näki hänellä olevan kyynelet silmissä. Sinä kyllä totut, älä ole milläsikään. Mutta tästä näet, ettei ole palvelijan varaan jättämistä. Hän suuteli vielä kerran Selman punastunutta poskea ja lähti.
Toiset on jo laulellunna Maan ja taivaan, tähdet, kuun; Saaret, salmet sanellunna. Niityt, nurmet, luonnon muun. Kyllä tiedän mistä laulan: Simasuu on Selmalla. Tiedän immen kenokaulan Tyynen lammin rannalla. Laulan sentään itsekseni, Ettei kukaan kuulisi, Eikä Selmaa omakseni Toivovan mun luulisi. Syksyn kukat ovat vaaleita. Kukka, tulehduttuasi, Miks on pukuis haalea?
Selman puolesta hän oli mustasukkainen, Selman puolesta hän vihasi, Selman puolesta hän tulisesti taisteli kadehtijoita ja pahansuopia vastaan. Eikä hän niin välittänyt vaikka tuimempiakin iskuja antoi, se oli kaikki luvallista, mikä tapahtui Selman tähden. Toverit sanoivat Selmaa kiintotähdeksi ja Annia hänen kiertolaisekseen. Siitä Anni viis, antoi heidän sanoa vain, mitä ikinä halusivat.
Mutta jospa se onkin tyttö? Tyttö? Ei, poikaa minä toivon. Vaan jos nyt sittenkin vaikka Anna Liisan, minä en puutu siinä tapauksessa koko asiaan. Hän sanoi sen noin puoli leikillään, mutta Selmaa ei naurattanut. Ensimmäinen lapsi nyt varsinkin pitäisi olla poika, jatkoi Aarnold vielä. Siihen se juttu päättyi. Selma ei siitä lähtien enää nimen valinnalla vaivannut päätänsä.
Selmaa hän tavattomasti ihaili. Ei ollut hänen mielestään Selman vertaista koko maailmassa. Hän oli kaunein, komein, hienoin ja etevin kaikista. Ei hänessä milloinkaan tavannut mitään rumaa tai epämiellyttävää, eikä hän liioin koskaan puhunut tai käyttäytynyt sopimattomasti. Aina hän oli älykäs, aina viehättävä, aina erinomaisempi muita.
Ei muuta kuin tarttuu kiinni vain. Selmaa kuitenkin pelotti. Hän oli ostanut kokkikirjan varoilta. Se oli hänen ainoa turvansa. Johtajan rouva oli Aarnoldin pyynnöstä hankkinut heille palvelijan. Hänen nimensä oli Miina; oli tottunut laittamaan ruokia, osasi leipoa, silittää vaatteita, y.m. Mutta ruuan laitto kuuluu oikeastaan emännälle, sanoi Aarnold. Ei sitä piian huostaan sovi jättää.
Missä se erikoisuus oikeastaan piili, sitä hän ei tosin niin tarkkaan selville saanut. Ylipäätään vain kaikessa, ihan kaikessa, ihan kaikessa, hän itselleen vakuutti. Anni jumaloitsi Selmaa, siinä pääasia. Hänen toiveensa, halunsa, pyrintönsä, tunteensa kaikki tarkoittivat Selmaa, aina vaan Selmaa, ei milloinkaan häntä itseään.
Mutta Annin tuumiin se ei oikein soveltunut. Mitä te aina Selmaa kiusaatte? Antakaa hänen huvitella vapaasti niinkuin muidenkin. Mitä se sinuun kuuluu, Anni. Eihän sinun tarvitse kuunnella, mene toiseen seuraan. Selma oli siksi huvitettu kertomistaidostaan, että hän mielellään suostui sitä tekemään, milloin vaan pyydettiin.
Kun ette vaan riitelisi niin usein. Jos ystävykset joskus sattuvatkin riitaantumaan, niin eivät he sitä puhu kellekään, vaan sopivat keskenään. Siten tekin tehkää, niin teistä tulee vielä kunnon poikia. WILLE. Kalle! KALLE. Mitähän jos me luvataan, ettei koskaan mennä kantelemaan toistemme päälle? WILLE. Sen me teemme... Mutta jollemme voida sopia? KALLE. Niin tullaan Selmaa pyytämään
Ylöllisesti illasteltuansa, jossa Selmaa ei nähty, suureksi kaipaukseksi Albertille, vaipui hän pehmeään höyhen vuoteesen, ja makasi levotoinna koko yön. Unessa kuuli hän kauppiaan varoituksen, hän oli seisovanansa pitkällä, soukalla portaalla; korvaansa kuiskutettiin: "katso eteesi! se on paula!" Hän oli kulkevansa porrasta pitkin, taluttaen Selmaa.