Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Senpä teki ainoastaan sinua kiihoittaaksensa. Heitä hän kokonaan mielestäsi!" Ystävät erosivat, vaan unhoittaa Selmaa, oli Albertille mahdotointa. Hän luuli nyt ymmärtävänsä hänen murheensa.
Tässä samassa sohvassa ehkä istuivat sylitysten yhdessä, Aarnold ehkä vakuuttaisi, kuinka vähän hän enää Selmaa ajatteli, kuinka hän vasta nyt oli oikein onnellinen, vasta nyt tunsi oikeata lempeä. Selman sydäntä poltti, näitä kuvitellessa ja vedet juoksivat virtana hänen silmistään.
Kuule, hän tulee kohta hakemaan minua luistinradalle, niin silloin . Mutta herra jee! tässä minä vaan itsestäni rupatan pitihän meidän tuota kangastasi Missä on avain? Annappa tänne, niin VIIVI. Niin, katsotaan vaan. Edelliset. Palvelijatar. Salmela. PALVELIJATAR. Herra Salmela kysyy saisiko hän tavata neiti Selmaa. Hän on tervetullut. VIIVI. Minä menen tieheni. En ole niin puettu että
RAHIKKA. Kaukonen, te ette enää tunne minua, mutta jos luotatte rehellisen suomalaisen puheesen, niin älkää uskoko vähintäkään pahaa tyttärestänne. NIILO. Puhukaa. RAHIKKA. Me olemme lapsuuden ystäviä. Kävimme yhdessä kansakoulua ja kulimme usein yhdessä kotiin kun vielä asuitte Kruununhaassa. Minä muutin sitten maalle, enkä ole Selmaa sen koommin nähnyt.
Mutta käherrettynä sinulla oli hiukset, kun hän sinuun rakastui ja nyt emme rupea niitä muuttelemaan. Sitten rouvana saat heittää sileäksi, jos miehesi niin tahtoo, mutta seuraa nyt kiltisti minun neuvoani. Selma antoi myöten. Hiukset käherrettiin ja sininen leninki tuli päälle. Ompelijan kunnosta se usein riippuu miesten rakkaus, tuumaili Anni Selmaa laitellessaan.
Toverit tulivat häntä onnittelemaan ja osoittivat jo tervehtiessään niin suurta nöyryyttä ja kainoa ihailua, että Selmaa ensin kummastutti. Mutta hän huomasi samassa, mikä siihen oli syynä. Olihan hän lehtori Hellmanin morsian ja semmoisena siis osallinen siihen kunnioitukseen, jota häntä kohtaan tunnettiin.
Minä olen halunnut teitä, niinkuin halutaan jotakin, joka samalla on kiusa ja riemu." "Kiusa", huudahti Selma ja veti kätensä pois. Tässä heitä keskeytettiin ja Selmaa loukkasi se, että Arvo sanoi häntä kiusaksi. Suuttumus unohtui kuitenkin, kuin ylioppilaat illallisen jälkeen rupeavat laulamaan.
KALLE. Miksi ovat kaikki niin pahoja Selmaa kohtaan, vaikka hän on niin hyvä, niin hyvä... Minä olen niin paha ja kuitenkin silittää äiti päätäni. Jos olisin aina Selman luona, niin en koskaan Mutta mitäs minä itken. Mitä se siitä paranee. Mitäs siitä hyvyydestä hyötyä kumminkaan on... VII:s KOHTAUS. WILLE. (Tulee.) Kalle.
Selma virui sohvallaan silloin parastaikaa ja itki. Hän oli kuvitteluissaan tullut sille kohdalle, jossa Arnold toisen rouvansa kanssa kulkisi käsitysten hänen haudallaan. Hän näki selvästi, kuinka he nojautuivat toisiaan vasten, kuinka Aarnold puristi rouvan kättä ja katsoi häneen lempeästi. Ja tuo rouva oli kukoistavan kaunis, paljon kauniimpi Selmaa.
Niin, minä kuolen ihan varmaan, jos ei mummo tule kiltiksi minulle." Nyt huomasi rouva Sauriokin, että hän oli ollut kovin kova lapsiparalle, ja että hän ehkä peloitti Selmaa liiaksi, koska hän pelkäsi saavansa halpauksen peljästyksestä. Niin, olipa selvää kuin päivää, että hänen täytyi ruveta lempeämmäksi ja ruveta kohtelemaan Selmaa sävyisemmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät