United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Selman puolesta hän oli mustasukkainen, Selman puolesta hän vihasi, Selman puolesta hän tulisesti taisteli kadehtijoita ja pahansuopia vastaan. Eikä hän niin välittänyt vaikka tuimempiakin iskuja antoi, se oli kaikki luvallista, mikä tapahtui Selman tähden. Toverit sanoivat Selmaa kiintotähdeksi ja Annia hänen kiertolaisekseen. Siitä Anni viis, antoi heidän sanoa vain, mitä ikinä halusivat.
Tuolla neljättä käydessä, ei ennen mitenkään. Hän palasi Aarnoldin luokse. Vasta neljättä käydessä voimme saada päivällistä. Ohhoh! Hän katseli kelloaan ja näytti tyytymättömältä. Selma ei tiennyt, mitä sanoa. No niin, sitä ei nyt voi auttaa tällä kertaa. Hän pisti kellon taskuunsa ja vetäisi Selman luokseen. Vastedes pitää pikku vaimoni huolta siitä, että ruoka on säännölliseen aikaan pöydässä.
Me täällä kuunneltiin Selman kertomusta niin hartaasti, ettei pysytty matkassa. Hän oli punainen hiusmartoon saakka, kun sai sen sanotuksi. Mutta lehtori Hellman ei häneen katsonutkaan, vaan kääntyi Selmaan. Mitä hauskaa te sitten kerroittekaan? Eihän se ollut kuin ilman aikojaan Saanko luvan arvata? Kyllä. Selma katsoi häneen uteliaana. Mistä hän luuli heidän puhelleen?
Kaikki tunnustivat hänen tehneen rehellisesti, vaan vaipuneen odottamattomista kohtauksista; parin vuoden perästä toipuisi hän taas. Kuitenkin oli se kartano, joka pojan nimeen oli ostettu, annettava velka miehille, kosk'ei se vielä täydeksi ollut maksettu. Isä toivoi kuitenkin unden appensa antavan Selman äidin perinnön, joka toki olisi jotakin.
"Minä pidän talouden ja lupaan tehdä parastani." Albertille näkyi kun oli Selman silmäin vesi-karpale pistäynyt, vaan hän hillitsi itsensä ja katsoi alas. Mikä syy hänellä oli levottomuuteen? Mintähden oli hän halutoin ottamaan Albertia seuraansa? Lieneekö se ollut ainoastaan mielisteleväisyys? Oliko Albertin olennossa jotakin, kun ei ollut hänelle mieleistä?
Se taivas, jossa tanssijat olivat olleet, lakkaa olemasta kun soiton sävelet loppuvat, ja he muutetaan yht'äkkiä todellisuuteen. Niinpä nytkin. Soitto oli vai'ennut, valssi ja taivaanretki loppunut, ja Arvo vei Selman salista. "Kuinka tämä valssi oli lyhyt!" virkkoi hän. "Niin, siltä se tuntui", tuumi Selma huo'ahtaen.
Sitten puhdisti hän lautaset ja veitset, ja sijoitti ne takaisin vasuunsa. Selman kanssa en muiden läsnäollessa mitään osannut puhua. Se mitä me keskenämme tavallisesti haastelimme, ujostutti, ja tavallisia jokapäiväisiä asioita emme me keskenämme puhuneet. Sehän olisi ollut kovin proosallista... Vasta sitten kun kumpikin pari vetääntyi erikseen, saatoimme me puhella keskenämme.
Jos apua tarvitsette, luottakaa minuun. SILAN. Vai niin. Siis turhaa vaivaa kaikki. RAHIKKA. Todellakin! Pahaksi onneksi! Voi teitä! Ajoitte Selman luotanne turvattomana, yksinäisenä kadulle, ja kun hän ei olekaan turmioon joutunut oli turhaa vaivaa kaikki. Ette saaneetkaan uutta onnetonta hyväntekeväisyyttänne ylistämään.
SAARA. Nyt pöllähti päähäni hyvä tuuma. NIILO. No. SAARA. Pitäähän Wigren tuollaista hm laitosta. SAARA. Jos saamme Selman sinne menemään, pyyhkii hän edeltäkäsin velan pois tahi odottaa ainakin NIILO. Mutta Saara! SAARA. Sinä olet sellainen akka! Mihin muuhun hänestä kumminkaan enää on? Pitäähän hänen kuitenkin NIILO. Hyvä Jumala. Minun tyttäreni! SAARA. Mitä siinä höpiset.
Minä olen viidenkolmatta vuotias; oloni yliopistossa loppuu vuoden päästä, ja eihän ole vaarallista olla kihloissa pari taikka kolme vuotta." "Ei niin, etenkin Selman kanssa, joka on osoittanut, että hän pian suuttuu sulhasiinsa." "Jos hän tekee sen, on syy minun.