United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se vie pellon nurkkaukseen, jossa se vähän laajeten kulkee riihen ja pajan välistä, jotka vain sen salaperäisyyttä lisäävät. Sillä ne ovat talon haltiain asunnoita nuo, riihi ja paja, ja niiden kohdalle saakka uskaltavat metsänkin väet taloa lähestyä. Siinä käy kettu kiertelemässä, siitä pyörähtää jänis takaisin, niiden ympärillä asustaa pelto-pyyparvi ja heidän vainoojansa valkea talvikko.
"Kun vaan pääsen tuolle metsän kulmalle", ajattelin itsekseni, "niin siinä onkin jo tie. Kyllä minä olen ainakin virstan kulkenut väärää". Pääsin tuosta viimein metsänkin kulmalle, mutta tietä siellä ei ollut: laajalti vaan levittelihe edessäni niittämättömiä pensaita ja niitten takana kaukaa, sangen kaukaa näkyi autio keto. Minä pysähdyin uudestaan. "Mitä kummia?... Missäs nyt ollaan?"
Vaasaitten sijalla, Vaasaitten neuvolla Hallitkoon hän: Metsänkin kodossa Orvollen osansa, Pienimmäll' omansa Säilyttämään! Estä, oi Jumala, Pahuuden juonia Pimeyden teill'! Hän ku on ilomme, Onnemme, toivomme, Hänelle olkoomme Se kuin hän meill'! Turvana tuhatten, Herrana sydänten Eläköön hän! Väärille pelvoksi, Hyville voitoksi, Suomelle riemuksi Eläköön hän.
Matkustaissamme leveätä Amazon-virtaa, emme tosin tapaa sen rannoilla kukoistavaisia kaupunkeja, kauniita huviloita ja kyliä, mutta mahtava luonto kyllä matkustajaa ihastuttaa. Koko seudun peittää yksi ainoa aarniometsä, jonka lävitse Maranon aina Andi-vuorista alkaen juoksee. Auringon noustua, kun päivä on lämpimällään luonnon uudestaan virkistänyt ja voimistuttanut, elpyvät metsänkin eläimet.
Ja kun häneltä kysytään, miksi hän metsää kasvattaa pellolleen, vastaa hän: »Pitäähän sen metsänkin saada jossain kasvaa, kun tuo ei enää nykyaikana näy muuallakaan säilyvän.» Kaksi maata on hän jo tällä tavalla viljellyt ja muutti mennä syksynä kolmannelle sitä samalla tavalla viljelläkseen. Yhtä suuren vapauden kuin maalleen ja kartanolleen antaa hän muillekin.
Kyllä minä niille usein itsekseni nauroin, mutta en minä sitä heille itselleen sanonut. Välistä kuitenkin, kun jonkun entisen lauluni muiden suusta kuulin ja kun ne sen kehnosti lauloivat, niin että korviani särki, silloin teki mieleni hypähtää ylös, ääneni korottaa ja laulaa heille laulu, helakka ja kaunis, johon täytyisi metsänkin väkisin vastata.
Koska kaikki kauhiammat, Metsänkin peot pahimmat Sikiänsä suojeleepi, Pesässänsä peitteleepi; Oisko ihme ihmiselle, Vika suuri viisahalle, Jos ei akkaansa ajaisi Poijes tuiskulla tuvasta! Anna lapset lämpimässä Olla tuiskulta tuvassa, Pahnallaan pahalla säällä. En minä vaimosta valita, Akan päiviä paheksu, Vaan on lempo lapsiasi, Pahamieleni minunkin, Kun on kehnolla kurilla Kataloita kasvatettu.