Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Sin' et ketään helli, älä kiellä, Jok' olet itsestäs noin huoleton. Sua kyllä moni rakastaa voi vielä, Mut sin' et ketäkään, se selvää on. Sa vallass' olet murhallisen vihan, Jonk' uhka kääntyy itseäsi päin, Hävittää tahdot kauniin majas ihan, Jot' uudistaa sun tulis kaikin väin. Oi, muutu! Sanani sä valheeks käännä! Vihako lemmen sijan anastaa?
Mut me itse, armas lapsi, Muutuimme viel' enemmän; Soihdut sekä kullat, silkit Säihkyy meille silmähän. Ylennyt oot prinsessaksi, Majas linnaks korkeaks, Ritarit ja rouvat, knaapit Riemuin tanssii, kaks ja kaks. Mutta mun nyt onkin linna, Sinut sain ja kaikki nää; Nuorta valtijaa nyt riemuin Torvet, rummut tervehtää! Paimenpoika.
Runoilija sitte kertoo, miten kuningas rukoili avukseen Amun-Ra'ta, lausuen muun muassa: On valtava ja suur' Egyptin herra, Kuitenkin hän on kaikkivaltas suhteen Kuin halpa matkalainen erämaassa. Mit' on nää semiläiset sua vastaan? Mä runsaat uhrit olen tuonut sullen, Vangeilla täyttänyt sun pyhän majas. Rakensin sulle temppelin myös uljaan, Miljoonat vuodet kestäen se seisoo.
Mut ois hänen turvata tullut taivahisiin; eip' ois vihoviimeiseksi hän jäänyt. Vaan jos on surku sun häntä ja niin rakas sulle hän lienee, vaskea, kultaa on majas kukkuranaan, ylen paljon lampait', orheja on kaviokkait', impiä sulla; hälle sa palkinnot moniverrat niist' ota sitten tai heti kohta, sen että akhaijit mainita mahtais.
Tänne keräytyy esikaupunkien herrasihmisiä, pappeja ja munkkeja, kävelemällä ruokaa kuluttamaan tahi ruokahalua kiihoittamaan, Majos ja Majas, alhaisempain luokkain keikareita ja kaunottaria, Andalusian puvuissa, pöyhkeitä salakauppiaita, ja välistä, salaisen välipuheen mukaan, ylhäisempäin säätyin kaapuihinsa salamielisesti kääriytyneitä vetelehtijöitä.
Pehtori kohautti päätään, hän näytti puoleksi hämmästyneeltä, puoleksi pilkalliselta, mutta Juustila ja hänen vaimonsa yhtyivät lauluun ja silloin uskalsi myös talonrenki tehdä samoin. Yhä useampia ääniä yhtyi ja kaikkein kauniimmalta kuului viimeinen säkeistö: Ystäviesä joukkohon Lue meit', ja olkohon Majas' huoneessamme. Rauhass' anna armaasti Että sua ijäti Siitä kiittää saamme.
Oi lausu lintu pieno, sa peippo pihlajan, kuink' aina voit sa laulaa, iloita ainian? Sun laulus aamust' iltaan ma kuulen kultaisen, ja ain' on kirkas äänes ja rikas riemu sen. Niin elantos on niukka, niin ahdas asuntos, mut majas maireutta vain soi sun laulelos. Et kylvä etkä niitä, et korjaa latohon, vaan huoli huomisesta se sulle outo on.
Ajaxin seitsenkertamenkaan kilpi Tält' iskulta ei sydäntäni suojais. Pakahdu, povi! Sydän, vahvemp' ennen Kuin verhosi, nyt heikko majas murra! Välehen, Eros! Soturi on mennyt! Pois, aseet särkyneet; te kunnialla Olette palvelleet. Mun täytyy se; on kidutusta viipy. Kun sammunut on soihtu, pane maata Ja heitä päivän huolet!
Ja hyönteistoukka kutoo suvulleen ylt ympär oksan talvimajan. Ja menneisyyden sa yleville raunioille sun majas pystytät, oi ihminen, ja nautit elämästä haudoilla! Jää hyvästi, sa onnellinen vaimo. Vaimo. Et tahdo jäädä? Vaeltaja. Herran huomaan! Siunattu olkoon poikanne! Vaimo. Onnea tiellenne! Vaeltaja. Mihin johtaa vuoren taakse polku tuo? Vaimo. Se Cumaan vie. Vaeltaja. Se onko kaukana? Vaimo.
Päivän Sana
Muut Etsivät