United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin sanoen hän otti käteensä pitkän, raskaan ja jalosti silatun ja koristetun pertuskan, käski sisarenpoikansa ottaa toisen samanlaisen, mutta keveämmän aseen, ja sitten he menivät linnan sisäpihalle, missä heidän kumppaninsa, joiden piti vartioida sisähuoneissa, jo seisoivat täydessä järjestyksessä ja täysissä varustuksissa knaapit toisena rivinä herrojensa takana.
Mutta juhla-salissa oli ilo taas alkanut ja kesti koko päivän. Ritarit, asemiehet, knaapit ja muut palvelijat tyhjentelivät kilvoitellen Laukon olut-tynnyreitä, ja itse isäntäkin oli paremmalla mielellä kuin moneen aikaan.
Mut me itse, armas lapsi, Muutuimme viel' enemmän; Soihdut sekä kullat, silkit Säihkyy meille silmähän. Ylennyt oot prinsessaksi, Majas linnaks korkeaks, Ritarit ja rouvat, knaapit Riemuin tanssii, kaks ja kaks. Mutta mun nyt onkin linna, Sinut sain ja kaikki nää; Nuorta valtijaa nyt riemuin Torvet, rummut tervehtää! Paimenpoika.
Nämä talonpoikaiset "knaapit", jotka virkamiesten kanssa kilvan rasittivat köyhempiä veljiänsä, kylvivät vihan karvaat siemenet maakunnan kotoisiin oloihin. Rauha vihdoin tuli, mutta rasitus ei kuitenkaan vähennyt. Kansa tuskauntui ja sisällinen sota syttyi. Se oli tuo tunnettu Nuijakapina, alkuvuodelta 1597.
Muutamat näistä seuraajista olivat Suomen sukua ja näitä Harald varsinkin kielen vuoksi tarvitsi; sillä itse hän oli äskettäin tullut Ruotsista eikä osannut meidän maan puhetta. Knaapit ulkona riisuivat herrojensa hevosia ja saivat sitten nekin sijansa juhla-salissa, vaikka oven puolella.
Vuoden pisin yö oli jo ruvennut hämärtämään, ja aikaisin aamu-puolella yötä piti hää-seuran lähtemän Laukosta Sastamalaan. Knaapit ja palvelijat valmistelivat herrojensa hevosia juhla-matkan komeutta vasten. "Kuka tuo pitkä ritari on, joka sivutsemme kävi; se ei ole meikäläisiä", puhui yksi knaapeista toiselle, heidän askaroitessaan pihalla hevosten toimissa.
"Mutta kissa onkin velho, Myrskyöin näet luikkii tuo Salaa henkivuorta kohden Vanhain raunioiden luo. "Siellä muinoin oli linna, Uljas, aseloistossaan; Ritarit ja rouvat, knaapit Tanssi soihtutanssejaan. "Linnan ja sen väenpä tenhos Häijy noita-akka noin; Jäämään rauniot vain jäivät, Missä huuhkain löysi ko'in.
"Mutta mummovainaa tiesi: Lausut sanan oikean Yöllä paikall' oikealla Oikeahan aikahan; "Silloin rauniot ne nousee Jälleen linnaks kirkkahaks, Ritarit ja rouvat, knaapit Taas käy tanssiin, kaks ja kaks. "Mutta mies, mi sanan lausui, Linnan ja sen väen saa, Torvet tervehtii ja rummut Riemuin nuorta valtijaa!"
Talleille, talleille! kun hevonen on poissa, ei huovista ole mihinkään hakatkaa maahan tallirengit ja palvelijat haavoittakaa, kintustakaa, tappakaa hevoset surmatkaa nuot konnat, knaapit sekä hovipojat! Tulkoot nuot ylpeät ritarit jalkaisin vastahamme, jos uskaltavat." "He eivät uskalla he eivät uskalla!" huusivat miehet vastaan. "Heidän koko voimansa on heidän hevosissaan ja rautavaruksissaan.
Samassa rauta-ovi kuului paiskattavan kiinni ja lukittavan. Molemmat knaapit juoksivat lentämällä herrojensa luoksi näitä kummia ilmoittamaan, ja saliin tultuansa näkivät tulta jo syttyneen useassa paikassa. Tuokio ei kulunut ennenkuin ritarit olivat jättäneet juominkinsa ja kiiruhtaneet paloa pakoon pihalle. Haettiin Laukon isäntää; hän oli poissa.